Match Show 29.1.

HSKH järjesti myös match shown tänä viikonloppuna ja päätin mennä sinne molempien koirien kanssa nyt kun Saigan rokotuksetkin on kunnossa. Me ei olla Saigan kanssa pahemmin kyllä näyttelyjuttuja treenattu eikä se ole koskaan joutunut hälinässä keskittymään, mutta halusin vain nähdä miten se käyttäytyy. Niinhän me Islankin kanssa aikoinaan mentiin ensimmäiseen mätsäriin ilman että Isla osasi edes seistä. Opetin sen siinä ennen kehään menoa. :D

      Tiesin, että väkeä tulee olemaan paljon, mutta silti se oli pieni shokki. Häkkiä ei tietenkään taaskaan ollut mukana, mutta onneks löydettiin pieni tila meidän tavaroille ja molemmat koirat osasivat olla nätisti ilmankin. Mulla oli äiti mukana kuvaamassa ja apuhandlerina siltä varalta, että molemmat koirat joutuisivat samaan aikaan kehään. :D

Pitkän odottelun jälkeen tuli vihdoin Islan vuoro. Eilisen jälkeen odotukset eivät olleet suuret ja ajattelin sen huutavan menemään tuollakin. Näin ei kuitenkaan käynyt ja Isla esiintyi niin hienosti! Koskaan ennen ei ole noin nätisti seissytkään. Vain pöydällä olemiseen tarvitaan treeniä, sillä Isla taas vain nojasi taaksepäin ja oli valmis hyppäämään syliini. Saatiin sininen nauha.

      Saigan vuoro tuli melkein heti perään. Ei voisi uskoa, että kyseessä on 4,5kk ikäinen pentu ensimmäistä kertaa tällaisessa tilanteessa. Saiga seisoi kuin patsas ja katsekontakti ei katkennut hetkeksikään. Saiga myös liikkui tosi hienosti ja silloinkin katse oli lujasti naulittuna minuun, vaikkei tämä nyt näyttelyissä kai ihan tarkoituksena ole. :D Saatiin punainen nauha.

Sinisten arvostelussa koiria oli yli 20. Siinä vaiheessa, kun meidät valittiin jatkoon, piti oikein tuomarilta varmistaa että kuulinko nyt oikein. Olin kuitenkin vähän harmistunut kun neljäntenä ei sanottu Islaa, eikä kolmantena. Kun toiseksi tullut valittiin, mietin että ainakin Isla oli esiintynyt todella hyvin ja se on tärkeintä. Tuomari kuitenkin tulikin meidän luokse ja ohjasi ensimmäiseksi. Siis mitä! Pakko myöntää, että itku meinasi tulla, koska ollaan niin usein mätsäreissä käyty eikä Isla koskaan sijoitu. Ei ainakaan, kun osallistujia on näin paljon! Ihan huippua. ♥

      Punaisten pentujen kehässä ei ollut ihan yhtä ruuhkaisaa, mutta paljon koiria silti. Ajattelin että tässä vaiheessa viimeistään alkaa muiden koirien vahtaaminen ja muiden leikkiin haastaminen, mutta ei. Saiga ei hievahtanut edes siitä, kun takana oleva päästi koiraansa koko ajan nuuhkimaan Saigaa. Olin niin ylpeä! Saiga sijoittuikin lopulta toiseksi. 

BIS-kehässä Isla ei enää sijoittunut. Meidän ongelma on, että Isla ei halua siihen koskettavan sillon kun se keskittyy. Saigan kanssa oli oikeastaan sama. Se on maailman avoin ja ihmisrakkain pikkupentu, mutta nyt ei noteerannut tuomaria mitenkään, koska ei halunnut katsekontaktin katkeavan. En tiedä onko tämä sellainen asia, mitä edes tarvitsee lähteä treenaamaan, koska mätsärit on vain satunnaista hupia ja oikeisiin näyttelyihin kummastakaan ei ole. :D

AVO Rally-tokokilpailu 28.1.2017

Ilmoitin tosiaan Islan kisoihin jo vuoden alussa, että saisin vähän lisäpotkua treenimotivaatioon ja ollaankin aika paljon hinkattu yksittäisiä asioita. Ratatreeniä ei ole kuitenkaan pahemmin ollut ja jännitinkin näitä kisoja ihan perkeleesti. En edes tiedä mitä jännitän, koska se ei haittaa vaikkei onnistuisi eikä nytkään ollut mitenkään korkeat odotukset. Halusin mennä vain fiilistelemään ja kokeilemaan.. Noh jännitys ei lähe muuten kuin kisaamalla!

Ratapohjan nähtyä osasin jo ennustaa mitä on luvassa. Hyppy ekana esteenä Ojangossa voi tarkoittaa Islalle vain yhtä asiaa: Jee agilityä, nyt mennään lujaa! Muuten rata näytti oikein hyvältä ja selkeältä eikä esim ollut suurempaa vaaraa että kävelisin jonkun kyltin ohi. :D Juosten suoritettava pujottelu lopussa oli hypyn lisäksi ainut meille hankala kyltti. Houkutuksessakin oli vain lelu ja tyhjä laatikko.

NOH... :DDD Helpommalla pääsisi, kun luettelisi asiat mitkä onnistui. Sijoituttiin kolmanneksi, siis sieltä listan toisesta päästä katsottuna. Ei siis todellakaan meidän päivä. Yllättävää, että ei kuitenkaan edes harmittanut radan jälkeen yhtään. Nyt vain tiedän, että ei olla ihan vielä kisavalmiita ja hyppyä täytyy treenata paaaljon enemmän. Ei enää valitettavasti edes mölliagilityä Islalle!

      Miinuksia tuli siis ensimmäiseltä kyltiltä peräti -16 (kontr, hau ja tvä). En edes ajatellut uusimista, koska tiesin että seuraavalla kerralla Isla karkaisi vielä pahemmin. Toivoin menon vielä rauhottuvan suorituksen aikana, mutta näin ei käynyt :D -1 kyltin nuuhkimisesta oikeassa käännöksessä ja haukkumisesta -3 seuraavalta kyltiltä. (olisi samantien voinut antaa jokaiselta ja miinustaa pisteitä vielä lisäksi kokonaisvaikutelmasta :D) Istu, käännös vasempaan, istu on taas näitä bravuuriliikkeitä, mitä sitten ei kisoissa saada kuitenkaan sujumaan. Liikaa treenattu koiran jättämistä niin sinnehän se Isla jäikin istumaan enkä tyhmänä tätä uusinut eli -10. Kontrollista -1 pujottelussa ja vasta houkutuksen jälkeen Isla tajusi reagoida siihen, joten uusittiin (-3) siitä seuraava käännös ja saatiin kontrollivirhe. (-3) Juosten pujottelusta vielä -3 hau ja -10 tvä because why not. :D 

      Tällä loistavaakin loistavammalla suorituksella saatiin huikeat 49/100 pistettä! Kyllä siinä nauru pääsi kun tuloksen näki. Myöhemmin treenatessa Isla tekikin jo kaiken taas oikealla asenteella ja hyvän katsekontaktin säilyttäen. Täytyy ehkä alkaa tulemaan kisoihin aikaisemmin, kun nytkin mentiin melkein heti suorittamaan. 

Todella mukava kisapäivä oli. Hyvä seura ja paljon taitavia koiria ympärillä, näin on hyvä viettää päivä. Tasan vuosi sitten täällä bloginkin puolella harmittelin miten muut ovat rallykisoissa ja itseäkin laji kiinnostaisi. Silloin ei oltu vielä käytännössä opeteltu mitään ja hyvä kun Isla osasi edes seurata kunnolla. Paljon ollaan jo tässä ajassa kehitytty ja paljon on myös opittavaa edessä! :)

Saiga 4 kuukautta

Neljä kuukautta jo! Aika menee niin nopeasti. Arvion mukaan sheltin 4kk säkäkorkeuteen lisäämällä 4-8cm saadaan aikuiskoko, tiedä sitten miten totta tämä on, mutta Saigasta pitäisi sen mukaan tulla 35-39cm korkea. Sheltistä kun on kyse niin mikään ei ole kyllä vielä varmaa, mutta en usko että kasvaa ainakaan enempää kuin 6cm. :D (Taas ihan järkyttävä kuvanlaatu alapuolella.)

31cm 4,4kg

Saiga on päivä päivältä enemmän koira ja vähemmän pentu. Molemmat rokotukset on nyt saatu, joten olen käyttänyt Saigaa pari kertaa tyhjässä koirapuistossa ja käytiin Etelä-Suomen sheltien shelttilenkillä. Saiga on myös pariin otteeseen päässyt uimaan Sportti Hurttaan, eilen viimeksi.

      Yksinolo sujuu jo mallikkaasti. Saiga oppi tulemaan pentuaitauksesta yli joten ostin sen tilalle tilavan metallihäkin. Olin ihan varma, että häkissä huudetaan vielä enemmän kuin aitauksessa, mutta parin ekan päivän jälkeen siellä oleminen on sujunut hyvin ilman mitään ongelmia. Saiga on häkissä vain koulupäivieni ajan enkä esim yöllä pidä sitä häkissä, ettei joudu olemaan kamalan pitkä aikoja siellä, joten yöt se nukkuu nykyään mun sängyssä. :D Ihan itse päätti tämän paikan eikä mullakaan ollut mitään tätä vastaan. Isla ei tätä kyllä vielä täysin hyväksy.

Ollaan myös treenailtu lisää eri asioita. Itse opettelen naksuttimen käyttöä ja se on kyllä hyvä apuväline! Mitään uutta ei olla niinkään opeteltu vaan pikemminkin hiottu vanhoja asioita. Saiga osaa käskyt istu, maahan, seiso, pyöri, sivulle, lauta ja merkki. Odottaminen on myös vahvistunut hyvin! Seuraamista ollaan kanssa vähän tehty, mutta toivon sen helpottuvan kunhan korkeutta tulee lisää. 

      Toivon, että päästään tässä keväällä aloittamaan pentukurssilla. Saiga on niin ruuan perään, että en usko häiriön olevan liian haastavaa, mutta haluan päästä kuitenkin totuttelemaan siihen. Ulkona sitäpaitsi pöhistään vähän vastaantuleville koirille, joten tästä tavasta hankkiudutaan eroon heti.

Toimistokoira ja matkalainen

Äitini tarvitsi vähän apua töissä, joten lupasin mennä tämän avuksi ja, koska koko rakennus oli tyhjä lauantaina, sain ottaa myös Islan mukaan. Isla on ollut kyllä pari kertaa aikaisemminkin äidin mukana töissä tyhy-koirana, joten paikka ei ollut sille täysin vieras.

      Islassa arvostan niin paljon sen kykyä sopeutua eri paikkoihin. Kun ryhdyin töihin, se asettui heti viereeni makaamaan mitään mukisematta. Ei levotonta vinkumista tai huomionhakua. Aina välillä siirryin pöydän äärestä eri huoneeseen skannaamaan papereita ja se vain seurasi mukana ja asettui nukkumaan jalkoihin. Mahtava toimistokoira!

      Pitkä päivä alkoi kuitenkin lopulta käymään vähän tylsäksi ja Islan pettämätön pallotutka ei jättänyt pulaan työpaikallakaan. :D Se onnistui löytämään stressipallon eikä lopulta pystynyt hillitsemään itseään vaan toi pallon syliini. Minne ikinä mennäänkään, Isla onnistuu sieltä löytämään palloja... 

Sunnuntaina lähdin käymään molempien koirien kanssa Klaukkalassa Miran luona. Isla on jo kokenut matkaaja, mutta Saigalle tämä oli pisin matka tähän mennessä. Metro ja bussi ovat kuitenkin jo itsessään tuttuja juttuja. Pakkasin silti varmuuden vuoksi talouspaperirullan mukaan siltä varalta, että matkapahoinvointi pääsee yllättämään

      Metromatka meni loistavasti, vaikka Saigakin joutui kurakelin takia matkustamaan lattialla. Bussissa Saiga sai olla sylissä ja se nukahtikin siihen heti. Matkustelen tällaisia vähän yli tunnin matkoja paljon, joten mukavaa jos Saigasta tulee yhtä helppoa matkaseuraa kuin Islasta! Isla tällä kertaa kyllä oksensi bussiin, mitä se ei ole ikinä tehnyt mutta onneksi oli Sagaa varten talouspaperia :D

Perillä alkoi heti pissastressi. Saiga ei ollut aamulenkillä tai matkan aikana tehnyt pissoja ollenkaan, joten sillä oli pakko olla kova hätä. Seisoin ulkona yli 20 minuuttia eikä mitään. Ei tehnyt onneksi sisälle, muttei kävelylläkään. Sen jälkeen se vielä nukkui pari tuntia ja mietin että kohta räjähtää. :D Onneksi nukkumisen jälkeen vihdoin tajusi tehdä pihalle, ettei tarvinnut koko vierailua jännittää mattojen puolesta.

      Saiga oli todella rennosti uudessa paikassa ja leikki siellä tyytyväisenä Islan ja Nemon kanssa. Nemon kanssa oli niiin hauskaa juosta ympäri taloa! Nemo osaa onneksi isosta koostaan huolimatta ottaa hyvin pennun huomioon, eikä jyrännyt yli kertaakaan.

Saiga 3 kuukautta

Saigalle tuli tänään täyteen 13 viikkoa ja samalla kolme kuukautta eli se on nyt ollut täällä jo kuukauden! Niin se aika rientää. Toisaalta kuukausi kuulostaa kovin lyhyeltä ajalta siihen nähden, miten Saiga jo tuntuu täysin omalta ja kuinka hyvin se pyörii arjessa mukana. Kuukaudessa on myös jo ehtinyt hyvin palautumaan mieleen, miksi pennut eivät aina ole ihania söpöjä pikkupalleroita...! :D Vaikka Saiga onkin ollut suhteellisen helppo tapaus tähän mennessä, täytyy sitä kuitenkin koko ajan käydä vahtimassa ettei se tunge nenää pistorasiaan, syö kenkiä tai leiki puutarhuria meidän huonekasveille.

28cm 3,4kg

Viikon sisälle ei nyt mahdu paljon ihmeempiä. Lauantaista kirjoitinkin jo erikseen ja sen jälkeen ja sitä ennen on ollut vähän rauhallisempaa. Paitsi sunnuntaina käytiin kurkkaamassa jokavuotista Uutelan joulupolkua. Ihmisiä oli PALJON. Saiga kulki vilinässä todella hyvin, mutta itse en niinkään.. Poikettiin heti jo polun alussa metsään kulkemaan omia reittejä. :D

Yksinolo sujuu jo paremmin. Täällä on aina joku kotona, mutta Saiga on mun huoneessa ja ovi on vain raollaan, ettei siitä näe ohikulkevia ihmisiä. Kuulemma vinkuu vieläkin välillä, muttei niin usein eikä myöskään huuda suoraa huutoa. Usein täällä odottaa vain silputut sanomalehdet, mutta muuten aitausta ei ole enää taiteltu kasaan tai pistetty täysin uuteen uskoon.

Luulempa, että en nyt enää kirjoita viikon välein näitä Saiga-päivityksiä, vaan kirjoittelen sitten erikseen jos jotain ihmeempiä tapahtuu. :) Täytyisi varmaan pikkuhiljaa tämä blogin nimikin vaihtaa monikkoon. Pidän osoitteen kuitenkin samana!

Koiramessut ja treenaamista

Voiko lauantaita viettää paremmin kuin hyvässä seurassa koirien keskellä? No ei omasta mielestä ainakaan! Täällä on tyytyväinen, mutta väsynyt omistaja sekä pari sikeässä unessa tuhisevaa koiraa.

Aamulla herätys kasilta, ylös, ulos ja lenkille! Sen jälkeen suunta kohti Messukeskusta. Itse olen käynyt Koiramessuilla joka vuosi niin kauan kuin vain muistan ja tämäkään vuosi ei ollut poikkeus. Mira uskalsi lähteä seuraksi, vaikka varoitinkin etukäteen tiukasta aikataulusta. Jokainen kiinnostava ohjelma oli merkattuna muistiin. :D
      Meillä oli oikein mukava messupäivä. Pari ohjelmaa tuli missattua, mutta paljon tuli myös nähtyä. Omana ehdottomana suosikkina koiratanssi, joka aina vaan kiinnostaa enemmän ja enemmän. Kyllä sitäkin tulee joskus kokeiltua itsekin, aivan varmasti!
      Ohjelman lisäksi olin kirjoittanut ylös kaiken, mitä pitää muistaa ostaa koirille. Hyvin olivat tarjouksessa, joten sain mitä tulinkin hakemaan. Tosin eipä ollut paljon asioita ostettavanakaan!

Koirantäytteinen päivä ei loppunut vielä tähän, sillä olin luvannut mennä treenaamaan Gabin kanssa. Otin molemmat koirat mukaan tarkoituksena ihan vaan touhuta Saigan kanssa ja Islan kanssa piti treenata hiljaa olemista ja tutustuttaa se noutokapulaan. Gabi treenaili koiratanssijuttuja ja oma kiinnostus senkun kasvaa..! :D
      Islan kanssa tekeminen ei tänään oikein ottanut onnistuakseen. Haukkumista oli niin paljon enemmän kuin normaalisti ja keskittyminen oli tasoa 0. Kapulaakin oli paljon hauskempi lyödä kauniin huudon säestämänä, vaikka normaalisti mitä vain otetaan suuhun kunhan siitä tekee kiinnostavan. Itsekin olin sen verran väsynyt, etten jaksanut pahemmin alkaa nyt enempää hinkkaamaan. Täytyy ottaa uusiksi kun molempien keskittyminen pelaa! Ollaan kyllä välillä niin tohelo ja torvelo ettei tosikaan.
      Saiga sen sijaan teki kaiken loistavasti. Tehtiin lähinnä vähän odotusharjoituksia ja luoksetuloa, mutta Saigakin sai tutustua noutokapulaan, joka oli sen mielestä hirmukiva! Ihana nähdä, miten tuossa pienessä päässä alkaa jo jotain tapahtua. :D

Lopuksi kaikki koirat pääsivät uimaan, jopa Saiga. Islasta on tullut hirmu-uimari Ruffen ja Leevin esimerkin myötä ja luulen, että Saigakin vielä hommalle lämpenee kunhan vähän kasvaa. Nyt se oli vielä vähän jännittävää.

Saiga 12 viikkoa

12 viikkoa on itselle jotenkin sellainen ikä, kun koiran kehityksessä aletaan jättämään ihan se pentupallous taakse ja aletaan näyttämään koiralta. Saigan kohdalla se ainakin pitää paikkansa, koska sillähän on jo jalat ja pieni shelttinokka! Pienihän se silti vieläkin on.

27cm 3,3kg

Saigalla on ollut oikein toimintaviikko. Käytiin lauantaina turistina Ojangossa agilitykisoissa, missä oli myös kaksi sen siskoa käymässä, Penni ja GT. Siskot ei kyllä kiinnostanut yhtä paljon kuin kaikki muu ympärillä tapahtuva. Mutta onni oli suuri, kun pääsi näkemään kasvattajan! Kyllä ne pennut muistaa. Saiga osasi olla tosi hienosti hallissa ja hetken joutui olemaan häkissäkin yksin. Siellä tuli vähän itkettyä, mutta ei nostanut siitäkään mitään suurta huutoa. Aina vain jaksan ihmetellä tätä pienen reippautta!

GT, Saiga, Penni

Sunnuntaina Isla ja Saiga pääsi taas metsään shelttiporukalla. Gabilla oli Rassekin hoidossa niin meillä oli sitten 5 shelttiä yhteensä mukana. Hyvin pysyy pienikin vauhdissa mukana ja tottelee hienosti kutsua. Osasi kuvissakin pysyä paikallaan!

      Lenkin jälkeen Kride tuli käymään Jaden kanssa, koska shelttiannostukseni ei ollut päivän osalta vielä selvästi tullut täyteen. Jade on aina näyttänyt niin pieneltä Islan rinnalla, mutta Saigan vieressä se oli järkevämmän kokoinen. Saiga oli kyllä todella väsynyt, ettei Jadesta vielä leikkikaveria saanut.

Ruffe, Leevi, Isla, Rasse, Saiga

Maanantaina Mira tuli Nemon kanssa käymään pariksi päiväksi. Nemo ei tule uusien koirien kanssa niin hyvin aluksi toimeen, mutta arvasin ettei pentu tuota mitään ongelmia. Saigasta oli niiiin hauskaa, kun yli 15 kilonen pötkö jytisee vauhdilla perässä. :D Itsenäisyyspäivänä täällä olikin 7 koiraa. 4 shelttiä, 2 chihua ja corgi. 

      Tänään oli rokotuspäivä! Otin Saigan kouluun mukaan, koska pääsin sieltä näppärästi suoraan eläinlääkäriin. Saiga oli hienosti koulussa ja nukkui suurimman osan ajasta. Rokotusta se ei edes huomannut.

Vieläkin opetellaan ihan vaan perusjuttuja ja erilaisia arkeen liittyviä juttuja. Itse puhun koirille niin paljon, että ne oppii vahingossakin käytännöllisiä asioita. :D Yksinjääminen sujuu jo oikein mallikkaasti ja niin helpottavaa tietää, että Saiga ei enää kilju viittä tuntia putkeen koulupäivien aikana. Aitauskaan ei näytä olevan pommin jäljiltä, kun tulen kotiin! :D