Saigalle tuli tänään täyteen 13 viikkoa ja samalla kolme kuukautta eli se on nyt ollut täällä jo kuukauden! Niin se aika rientää. Toisaalta kuukausi kuulostaa kovin lyhyeltä ajalta siihen nähden, miten Saiga jo tuntuu täysin omalta ja kuinka hyvin se pyörii arjessa mukana. Kuukaudessa on myös jo ehtinyt hyvin palautumaan mieleen, miksi pennut eivät aina ole ihania söpöjä pikkupalleroita...! :D Vaikka Saiga onkin ollut suhteellisen helppo tapaus tähän mennessä, täytyy sitä kuitenkin koko ajan käydä vahtimassa ettei se tunge nenää pistorasiaan, syö kenkiä tai leiki puutarhuria meidän huonekasveille.
28cm 3,4kg
Viikon sisälle ei nyt mahdu paljon ihmeempiä. Lauantaista kirjoitinkin jo erikseen ja sen jälkeen ja sitä ennen on ollut vähän rauhallisempaa. Paitsi sunnuntaina käytiin kurkkaamassa jokavuotista Uutelan joulupolkua. Ihmisiä oli PALJON. Saiga kulki vilinässä todella hyvin, mutta itse en niinkään.. Poikettiin heti jo polun alussa metsään kulkemaan omia reittejä. :D
Yksinolo sujuu jo paremmin. Täällä on aina joku kotona, mutta Saiga on mun huoneessa ja ovi on vain raollaan, ettei siitä näe ohikulkevia ihmisiä. Kuulemma vinkuu vieläkin välillä, muttei niin usein eikä myöskään huuda suoraa huutoa. Usein täällä odottaa vain silputut sanomalehdet, mutta muuten aitausta ei ole enää taiteltu kasaan tai pistetty täysin uuteen uskoon.
Luulempa, että en nyt enää kirjoita viikon välein näitä Saiga-päivityksiä, vaan kirjoittelen sitten erikseen jos jotain ihmeempiä tapahtuu. :) Täytyisi varmaan pikkuhiljaa tämä blogin nimikin vaihtaa monikkoon. Pidän osoitteen kuitenkin samana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti