Match Show 29.1.

HSKH järjesti myös match shown tänä viikonloppuna ja päätin mennä sinne molempien koirien kanssa nyt kun Saigan rokotuksetkin on kunnossa. Me ei olla Saigan kanssa pahemmin kyllä näyttelyjuttuja treenattu eikä se ole koskaan joutunut hälinässä keskittymään, mutta halusin vain nähdä miten se käyttäytyy. Niinhän me Islankin kanssa aikoinaan mentiin ensimmäiseen mätsäriin ilman että Isla osasi edes seistä. Opetin sen siinä ennen kehään menoa. :D

      Tiesin, että väkeä tulee olemaan paljon, mutta silti se oli pieni shokki. Häkkiä ei tietenkään taaskaan ollut mukana, mutta onneks löydettiin pieni tila meidän tavaroille ja molemmat koirat osasivat olla nätisti ilmankin. Mulla oli äiti mukana kuvaamassa ja apuhandlerina siltä varalta, että molemmat koirat joutuisivat samaan aikaan kehään. :D

Pitkän odottelun jälkeen tuli vihdoin Islan vuoro. Eilisen jälkeen odotukset eivät olleet suuret ja ajattelin sen huutavan menemään tuollakin. Näin ei kuitenkaan käynyt ja Isla esiintyi niin hienosti! Koskaan ennen ei ole noin nätisti seissytkään. Vain pöydällä olemiseen tarvitaan treeniä, sillä Isla taas vain nojasi taaksepäin ja oli valmis hyppäämään syliini. Saatiin sininen nauha.

      Saigan vuoro tuli melkein heti perään. Ei voisi uskoa, että kyseessä on 4,5kk ikäinen pentu ensimmäistä kertaa tällaisessa tilanteessa. Saiga seisoi kuin patsas ja katsekontakti ei katkennut hetkeksikään. Saiga myös liikkui tosi hienosti ja silloinkin katse oli lujasti naulittuna minuun, vaikkei tämä nyt näyttelyissä kai ihan tarkoituksena ole. :D Saatiin punainen nauha.

Sinisten arvostelussa koiria oli yli 20. Siinä vaiheessa, kun meidät valittiin jatkoon, piti oikein tuomarilta varmistaa että kuulinko nyt oikein. Olin kuitenkin vähän harmistunut kun neljäntenä ei sanottu Islaa, eikä kolmantena. Kun toiseksi tullut valittiin, mietin että ainakin Isla oli esiintynyt todella hyvin ja se on tärkeintä. Tuomari kuitenkin tulikin meidän luokse ja ohjasi ensimmäiseksi. Siis mitä! Pakko myöntää, että itku meinasi tulla, koska ollaan niin usein mätsäreissä käyty eikä Isla koskaan sijoitu. Ei ainakaan, kun osallistujia on näin paljon! Ihan huippua. ♥

      Punaisten pentujen kehässä ei ollut ihan yhtä ruuhkaisaa, mutta paljon koiria silti. Ajattelin että tässä vaiheessa viimeistään alkaa muiden koirien vahtaaminen ja muiden leikkiin haastaminen, mutta ei. Saiga ei hievahtanut edes siitä, kun takana oleva päästi koiraansa koko ajan nuuhkimaan Saigaa. Olin niin ylpeä! Saiga sijoittuikin lopulta toiseksi. 

BIS-kehässä Isla ei enää sijoittunut. Meidän ongelma on, että Isla ei halua siihen koskettavan sillon kun se keskittyy. Saigan kanssa oli oikeastaan sama. Se on maailman avoin ja ihmisrakkain pikkupentu, mutta nyt ei noteerannut tuomaria mitenkään, koska ei halunnut katsekontaktin katkeavan. En tiedä onko tämä sellainen asia, mitä edes tarvitsee lähteä treenaamaan, koska mätsärit on vain satunnaista hupia ja oikeisiin näyttelyihin kummastakaan ei ole. :D

Match Show 12.12.

ShowHau Centerissä järjestettiin tänäkin viikonloppuna mätsäri ja oltiin nytkin shelttiporukalla paikalla, tällä kertaa Gabin ja tämän hurmaavien poikien, Ruffen ja Leevin, kanssa. Aamu oli omalta osaa hieman epäonninen, koska heti herättyäni aloin voimaan pahoin ja hetken pelkäsin, etten voikaan lähteä mukaan. No, koiratapahtumia varten saa aina jostain puristettua energiaa ja eikun matkaan!

      Oltiin vähän aikataulusta jäljessä, koska loistavana apukuskina neuvoin meidät aluksi väärään paikkaan, mutta paikalla ei onneksi ollut paljoakaan väkeä kun sinne vihdoin päästiin. Lopulta osallistujia olikin vain noin 10 koirakkoa molemmissa kokoluokissa eli suurta tunkua ei tällä kertaa ollut. Sehän sopi meille hyvin: vähemmän hälinää ja odottelua!

Ilmoitin Islan tällä kertaa isoihin aikuisiin, koska viime kerralla se ei onnistunut. Meidän vuoro tuli tosi nopeasti ja olin jo aamulla huomannut, että Isla on normaalia huonommalla tuulella. Tämä näkyi siis myös kehässä: Isla meinasi koko ajan istua ja pakitti tuomarista kauemmas eikä suostunut yhtään olemaan aloillaan tutkittavana. Ehkä pöydällä oleminen on kuitenkin tutumpaa ja helpompaa? Huomasin kyllä itsekin häslääväni enemmän kuin normaalisti eli ei oltu kumpikaan nyt parhaimmillamme.

      Saatiin sininen nauha ja sinisten kehässä oli kuusi koirakkoa joista oltiin toinen, jotka jouduttiin pudottamaan. Tuomari sanoi kuitenkin, että Isla liikkui todella hyvin mutta oli pakko rokottaa väistelystä. Harmi, että juuri kun olisi vähän osallistujia niin esiintyminen ei maistu! :D 

Leevi ja Ruffe (blogi)

Vaikka meille ei tälläkään kertaa sijoitusta tullut niin Gabi sen sijaan pärjäsi hienosti Ruffen ja Leevin kanssa. Molemmat meni niin hienosti, ettei uskoisi tämän olleen Leevin ensimmäinen kerta ja Ruffen ensimmäinen kerta pariin vuoteen. Leevi tuli sinisten toiseksi ja Ruffe punaisten kolmanneksi! :D

Match Show 29.11.

ShowHau Centerin avajaisviikonlopun kunniaksi siellä järjestettiin mätsärit, joihin itsekin päädyin osallistumaan Islan kanssa. Saara oli menossa Novan kanssa treenaamaan messaria varten ja itse en vain ollut pitkään aikaan osallistunut Islan kanssa mihinkään, joten päätin lähteä mukaan. Mentiin sinne kolmen sheltin kanssa edustamaan, vaikka Sora pääsi tällä kertaa vain kannustusjoukkoihin :D

Tarkoitus oli tällä kertaa ilmoittaa Isla isoihin aikuisiin, mutta päädyttiin kuitenkin vahingossa pieniin. Osallistujia pienten aikuisten ryhmässä oli lähemmäs 40 koirakkoa ja välillä odottelu alkoi tuntuakin pitkältä, mutta onneksi oltiin lämpimässä sisätilassa ja se oma vuoro pääsi lopulta vähän yllättämäänkin.

      Käydään Islan kanssa mätsäreissä lähinnä vain sen takia, että saadaan treenattua hälinässäkin keskittymistä ja tuntuu, että ihan lyhyessä ajassa oon saanut Islaan huomattavasti paremman kontaktin. Seuraamista ollaan treenattu nyt muutenkin paljon viime aikoina, mutta yleensä kehään päästyä Islan huomio on ihan muualla. Nyt kuitenkin ohitettiin jopa kehään tippunut juustonpala ihan ilman ongelmia. Pöydällä oleminen on Islan suurin heikkous ja normaalisti se hyppääkin tasajalkaa takaisin syliin heti, kun olen sen siihen laskenut. Tällä kertaa vain nojaili muhun happamana ja antoi tuomarin tunnustella rauhassa. Tuli onnistunut olo! :D

      Pariarvostelussa saatiin punainen nauha, mutta ei kuitenkaan sijoituttu. Itselle jäi kyllä niin hyvä fiilis Islan käytöksestä, että sain sen mitä tulin sinne hakemaankin. :D Paras tunne, kun voi olla ylpeä koirastaan. Novakin meni kehässä todella hyvin, vaikka oli joutunut koko päivän vain odottelemaan. Sai punaisen nauhan, muttei sijoittunut.

Nova

Kotona saikin sitten selata Facebookista, kuinka useampi kaveri oli osallistunut samaan aikaan rally-toko kisoihin ja iski kyllä niin kauhea into treenata sitä enemmän, jotta mekin päästäisiin joskus kisaamaan asti. Joku päivä...! Sitä odotellessa voisi käydä jollain kurssilla, koska itse tarvitsen paljon enemmän tuntumaa siihen mitä olen tekemässä. Luultavasti menee kyllä tammikuuhun, että päästään jollekin kurssille osallistumaan. Täytyy tarkkailla tilannetta.