Toimistokoira ja matkalainen

Äitini tarvitsi vähän apua töissä, joten lupasin mennä tämän avuksi ja, koska koko rakennus oli tyhjä lauantaina, sain ottaa myös Islan mukaan. Isla on ollut kyllä pari kertaa aikaisemminkin äidin mukana töissä tyhy-koirana, joten paikka ei ollut sille täysin vieras.

      Islassa arvostan niin paljon sen kykyä sopeutua eri paikkoihin. Kun ryhdyin töihin, se asettui heti viereeni makaamaan mitään mukisematta. Ei levotonta vinkumista tai huomionhakua. Aina välillä siirryin pöydän äärestä eri huoneeseen skannaamaan papereita ja se vain seurasi mukana ja asettui nukkumaan jalkoihin. Mahtava toimistokoira!

      Pitkä päivä alkoi kuitenkin lopulta käymään vähän tylsäksi ja Islan pettämätön pallotutka ei jättänyt pulaan työpaikallakaan. :D Se onnistui löytämään stressipallon eikä lopulta pystynyt hillitsemään itseään vaan toi pallon syliini. Minne ikinä mennäänkään, Isla onnistuu sieltä löytämään palloja... 

Sunnuntaina lähdin käymään molempien koirien kanssa Klaukkalassa Miran luona. Isla on jo kokenut matkaaja, mutta Saigalle tämä oli pisin matka tähän mennessä. Metro ja bussi ovat kuitenkin jo itsessään tuttuja juttuja. Pakkasin silti varmuuden vuoksi talouspaperirullan mukaan siltä varalta, että matkapahoinvointi pääsee yllättämään

      Metromatka meni loistavasti, vaikka Saigakin joutui kurakelin takia matkustamaan lattialla. Bussissa Saiga sai olla sylissä ja se nukahtikin siihen heti. Matkustelen tällaisia vähän yli tunnin matkoja paljon, joten mukavaa jos Saigasta tulee yhtä helppoa matkaseuraa kuin Islasta! Isla tällä kertaa kyllä oksensi bussiin, mitä se ei ole ikinä tehnyt mutta onneksi oli Sagaa varten talouspaperia :D

Perillä alkoi heti pissastressi. Saiga ei ollut aamulenkillä tai matkan aikana tehnyt pissoja ollenkaan, joten sillä oli pakko olla kova hätä. Seisoin ulkona yli 20 minuuttia eikä mitään. Ei tehnyt onneksi sisälle, muttei kävelylläkään. Sen jälkeen se vielä nukkui pari tuntia ja mietin että kohta räjähtää. :D Onneksi nukkumisen jälkeen vihdoin tajusi tehdä pihalle, ettei tarvinnut koko vierailua jännittää mattojen puolesta.

      Saiga oli todella rennosti uudessa paikassa ja leikki siellä tyytyväisenä Islan ja Nemon kanssa. Nemon kanssa oli niiin hauskaa juosta ympäri taloa! Nemo osaa onneksi isosta koostaan huolimatta ottaa hyvin pennun huomioon, eikä jyrännyt yli kertaakaan.

Saiga 3 kuukautta

Saigalle tuli tänään täyteen 13 viikkoa ja samalla kolme kuukautta eli se on nyt ollut täällä jo kuukauden! Niin se aika rientää. Toisaalta kuukausi kuulostaa kovin lyhyeltä ajalta siihen nähden, miten Saiga jo tuntuu täysin omalta ja kuinka hyvin se pyörii arjessa mukana. Kuukaudessa on myös jo ehtinyt hyvin palautumaan mieleen, miksi pennut eivät aina ole ihania söpöjä pikkupalleroita...! :D Vaikka Saiga onkin ollut suhteellisen helppo tapaus tähän mennessä, täytyy sitä kuitenkin koko ajan käydä vahtimassa ettei se tunge nenää pistorasiaan, syö kenkiä tai leiki puutarhuria meidän huonekasveille.

28cm 3,4kg

Viikon sisälle ei nyt mahdu paljon ihmeempiä. Lauantaista kirjoitinkin jo erikseen ja sen jälkeen ja sitä ennen on ollut vähän rauhallisempaa. Paitsi sunnuntaina käytiin kurkkaamassa jokavuotista Uutelan joulupolkua. Ihmisiä oli PALJON. Saiga kulki vilinässä todella hyvin, mutta itse en niinkään.. Poikettiin heti jo polun alussa metsään kulkemaan omia reittejä. :D

Yksinolo sujuu jo paremmin. Täällä on aina joku kotona, mutta Saiga on mun huoneessa ja ovi on vain raollaan, ettei siitä näe ohikulkevia ihmisiä. Kuulemma vinkuu vieläkin välillä, muttei niin usein eikä myöskään huuda suoraa huutoa. Usein täällä odottaa vain silputut sanomalehdet, mutta muuten aitausta ei ole enää taiteltu kasaan tai pistetty täysin uuteen uskoon.

Luulempa, että en nyt enää kirjoita viikon välein näitä Saiga-päivityksiä, vaan kirjoittelen sitten erikseen jos jotain ihmeempiä tapahtuu. :) Täytyisi varmaan pikkuhiljaa tämä blogin nimikin vaihtaa monikkoon. Pidän osoitteen kuitenkin samana!

Koiramessut ja treenaamista

Voiko lauantaita viettää paremmin kuin hyvässä seurassa koirien keskellä? No ei omasta mielestä ainakaan! Täällä on tyytyväinen, mutta väsynyt omistaja sekä pari sikeässä unessa tuhisevaa koiraa.

Aamulla herätys kasilta, ylös, ulos ja lenkille! Sen jälkeen suunta kohti Messukeskusta. Itse olen käynyt Koiramessuilla joka vuosi niin kauan kuin vain muistan ja tämäkään vuosi ei ollut poikkeus. Mira uskalsi lähteä seuraksi, vaikka varoitinkin etukäteen tiukasta aikataulusta. Jokainen kiinnostava ohjelma oli merkattuna muistiin. :D
      Meillä oli oikein mukava messupäivä. Pari ohjelmaa tuli missattua, mutta paljon tuli myös nähtyä. Omana ehdottomana suosikkina koiratanssi, joka aina vaan kiinnostaa enemmän ja enemmän. Kyllä sitäkin tulee joskus kokeiltua itsekin, aivan varmasti!
      Ohjelman lisäksi olin kirjoittanut ylös kaiken, mitä pitää muistaa ostaa koirille. Hyvin olivat tarjouksessa, joten sain mitä tulinkin hakemaan. Tosin eipä ollut paljon asioita ostettavanakaan!

Koirantäytteinen päivä ei loppunut vielä tähän, sillä olin luvannut mennä treenaamaan Gabin kanssa. Otin molemmat koirat mukaan tarkoituksena ihan vaan touhuta Saigan kanssa ja Islan kanssa piti treenata hiljaa olemista ja tutustuttaa se noutokapulaan. Gabi treenaili koiratanssijuttuja ja oma kiinnostus senkun kasvaa..! :D
      Islan kanssa tekeminen ei tänään oikein ottanut onnistuakseen. Haukkumista oli niin paljon enemmän kuin normaalisti ja keskittyminen oli tasoa 0. Kapulaakin oli paljon hauskempi lyödä kauniin huudon säestämänä, vaikka normaalisti mitä vain otetaan suuhun kunhan siitä tekee kiinnostavan. Itsekin olin sen verran väsynyt, etten jaksanut pahemmin alkaa nyt enempää hinkkaamaan. Täytyy ottaa uusiksi kun molempien keskittyminen pelaa! Ollaan kyllä välillä niin tohelo ja torvelo ettei tosikaan.
      Saiga sen sijaan teki kaiken loistavasti. Tehtiin lähinnä vähän odotusharjoituksia ja luoksetuloa, mutta Saigakin sai tutustua noutokapulaan, joka oli sen mielestä hirmukiva! Ihana nähdä, miten tuossa pienessä päässä alkaa jo jotain tapahtua. :D

Lopuksi kaikki koirat pääsivät uimaan, jopa Saiga. Islasta on tullut hirmu-uimari Ruffen ja Leevin esimerkin myötä ja luulen, että Saigakin vielä hommalle lämpenee kunhan vähän kasvaa. Nyt se oli vielä vähän jännittävää.

Saiga 12 viikkoa

12 viikkoa on itselle jotenkin sellainen ikä, kun koiran kehityksessä aletaan jättämään ihan se pentupallous taakse ja aletaan näyttämään koiralta. Saigan kohdalla se ainakin pitää paikkansa, koska sillähän on jo jalat ja pieni shelttinokka! Pienihän se silti vieläkin on.

27cm 3,3kg

Saigalla on ollut oikein toimintaviikko. Käytiin lauantaina turistina Ojangossa agilitykisoissa, missä oli myös kaksi sen siskoa käymässä, Penni ja GT. Siskot ei kyllä kiinnostanut yhtä paljon kuin kaikki muu ympärillä tapahtuva. Mutta onni oli suuri, kun pääsi näkemään kasvattajan! Kyllä ne pennut muistaa. Saiga osasi olla tosi hienosti hallissa ja hetken joutui olemaan häkissäkin yksin. Siellä tuli vähän itkettyä, mutta ei nostanut siitäkään mitään suurta huutoa. Aina vain jaksan ihmetellä tätä pienen reippautta!

GT, Saiga, Penni

Sunnuntaina Isla ja Saiga pääsi taas metsään shelttiporukalla. Gabilla oli Rassekin hoidossa niin meillä oli sitten 5 shelttiä yhteensä mukana. Hyvin pysyy pienikin vauhdissa mukana ja tottelee hienosti kutsua. Osasi kuvissakin pysyä paikallaan!

      Lenkin jälkeen Kride tuli käymään Jaden kanssa, koska shelttiannostukseni ei ollut päivän osalta vielä selvästi tullut täyteen. Jade on aina näyttänyt niin pieneltä Islan rinnalla, mutta Saigan vieressä se oli järkevämmän kokoinen. Saiga oli kyllä todella väsynyt, ettei Jadesta vielä leikkikaveria saanut.

Ruffe, Leevi, Isla, Rasse, Saiga

Maanantaina Mira tuli Nemon kanssa käymään pariksi päiväksi. Nemo ei tule uusien koirien kanssa niin hyvin aluksi toimeen, mutta arvasin ettei pentu tuota mitään ongelmia. Saigasta oli niiiin hauskaa, kun yli 15 kilonen pötkö jytisee vauhdilla perässä. :D Itsenäisyyspäivänä täällä olikin 7 koiraa. 4 shelttiä, 2 chihua ja corgi. 

      Tänään oli rokotuspäivä! Otin Saigan kouluun mukaan, koska pääsin sieltä näppärästi suoraan eläinlääkäriin. Saiga oli hienosti koulussa ja nukkui suurimman osan ajasta. Rokotusta se ei edes huomannut.

Vieläkin opetellaan ihan vaan perusjuttuja ja erilaisia arkeen liittyviä juttuja. Itse puhun koirille niin paljon, että ne oppii vahingossakin käytännöllisiä asioita. :D Yksinjääminen sujuu jo oikein mallikkaasti ja niin helpottavaa tietää, että Saiga ei enää kilju viittä tuntia putkeen koulupäivien aikana. Aitauskaan ei näytä olevan pommin jäljiltä, kun tulen kotiin! :D

Saiga 11 viikkoa

Viikon aikana ei ole nyt oikeastaan tapahtunut mitään ihmeempiä. Saiga sai matokuurin ja annoin sen Islallekin samalla, kun en muista milloin viimeksi se on sitä saanut. Muuten ollaan vaan opeteltu pentujuttuja. Saiga on päässyt ulkoilemaan vapaana pikkulenkkejä eri seurassa eikä vieläkään aristele ketään. 

      Istu, maahan ja seiso käskyt on myös olleet ohjelmassa ja näistä istumisen lisäksi seisominen sujuu jo tosi hyvin. Maahan meneminen vaatii käsiapua, mutta idea on jo hallinnassa! Ollaan näitä opeteltu ihan vaan niin, että olen itsekin lattialla eli vielä ei suju käskyt jos itse seison.

26cm 3,2kg

Kasvu on hyvin tasaista yksi cm viikossa vauhtia, mutta en ole nyt ihan varma mittaanko vähän yläkanttiin. Eri mittauskerroilla tulee niin eri tulos. :D Islaa en aikoinaan mitannut ollenkaan, mutta luulen että se on kasvanut ihan supervauhtia verrattuna Saigaan, mutta isohan siitä tulikin! Saiga saattaa jäädä aika pieneksi, kun vertailin eri sivuilta shelttien kasvua. 

      Paino kyllä nousee hyvin ja pitää vähän jo katsoa ettei sitä nyt ihan liikaa tulisi. Vähän on jo tuhdissa kunnossa, kun saa ruokaa myös palkkana paljon. Täytyy vähän tarkkailla!

AVO kutsuu...!

Meidän kisatauko on Islan kanssa vaan jatkunut eikä se oikeastaan sinällään haittaa, koska omana tavoitteena on ollut päästä tämän vuoden lopussa/seuraavan alussa kisaamaan, mutta en koe tehneeni asian eteen kuitenkaan tarpeeksi. Käydään yhä treeniryhmässä joka maanantai ja siitä on ollut etenkin itselle suunnaton apu ja olen oivaltanut ja oppinut niin paljon, mutta kotona treenaaminen on ollut vähäistä. 

      Ulkona ei enää ole kylmyyden ja pimeyden takia kiva treenata ja sisällä jaloissa pyörii aina pentu eikä tilakaan riitä treenaamaan niitä asioita, jotka erityisesti vaatisivat harjoittelua. Alakerrassa on mukava hiljainen huone treenaamiseen, minne pentukaan ei pääse, mutta siinä puolesaan esteenä on isän toive pitää alakerta koiravapaana..

No siispä mietin, että mikä motivoisi minua treenaamaan ahkerammin? Etsi kisat tietyn ajan päähän ja ilmottaudu niihin. Jännitys, paras motivaattori! Muutenhan tämä sokeasti kisoihin syöksyminen ei ollenkaan toimisi, mutta Isla on lähes valmis ja kuukaudessa ehtii tehdä paljon. Ja sitäpaitsi kisoissahan sitä myös oppii. Olen kolmissa kisoissa vasta käynyt ja jo niiden jälkeen tuntuu, että tiedän nyt paljon enemmän kuin mitä tiesin ensimmäisissä. 

      Nyt vähän vain pipoa löysemmälle ja tavoitteet maanläheisemmiksi. Perfektionisti luonteeni ei ole vielä sitä sisäistänyt, että sellaista asiaa ei koirien kanssa tehdessä olekaan kuin täydellisyys. :D

Treeneissä kuun vika kerta on aina kisatreeniä ja tältä näytti meidän tämänpäiväinen työskentely avoimen luokan radalla:

Hau, hau ja hau! Haukkuminen saisi vähentyä ja niin myöskin ennakointi. Isla helposti alkaa luulemaan tietävänsä mitä pitää tehdä jo ennen käskyä. Tähän tietysti auttaisi se, että osaisin itse ajoittaa käskyt oikein ja olisin tooodella tarkka, mihin missäkin liikkeessä kädellä näytän. Samaten pientä hiomista tarvitaan eri asentoihin, ettei vinouksista tulisi turhia miinuksia.

      Meillä alkaa kuitenkin olemaan mukava yhdessätekemisen fiilis. Katse pysyy siellä missä pitääkin ja koira on selkeästi messissä. Islan kanssa on mukava työskennellä ja jää aina hyvä fiilis kaikista niistä onnistumisista mitä tulee. :)

Pisteet treeneistä 91/100, joka kelpaisi paremmin kuin hyvin myös kisoista..! -5 haukkumisesta, -3 uusimisesta ja -1 vinoudesta. Tässä vielä ratapohja:

Saiga 10 viikkoa

Viikko on taas vierähtänyt eteenpäin ja paljon on tapahtunut! Saigalla vaan vauhti kasvaa ja nyt Islakin on jo hyväksynyt, että tämä karvamato on kai tullut jäädäkseen, joten parempi ottaa siitä ilo irti. Isla osaa leikkiä tosi nätisti, mutta samaa ei voi sanoa Saigasta. Ei mitään järkeä vielä sen touhuissa ja hyvä kun ei seinää päin juokse. :D

      Vauhtisesta luonteestaan huolimatta Saiga osaa jo tosi kiltisti istuen odottaa ruokaansa ja syö vasta luvan saatua. Ruuan vaihdoin nyt Acana pentunappulaan kasvattajalta saadun ruuan loputtua. Toivotaan, että tämä sopisi!

n. 25cm, n. 3,02kg

(Niin huono valo kaikkialla, että kuvan laatu on tätä....)

Saiga on mukavan ulospäinsuuntautunut ja kaikki ihmiset tervehditään aina häntä vispaten. Ulkoilukin sujuu tosi hyvin ja rohkealla asenteella. Luulempa että kohta pitää alkaa jo vähän hillitsemään tuota vauhtia hihnassa. Myöskin kaikkien ihmisten tervehtiminen ei olisi suotavaa. Olen tosi iloinen, ettei Saiga ole kuitenkaan autoista ollenkaan kiinnostunut ja se pysyy (vielä.. :D) hyvin vapaanakin.

Ei olla vielä pahemmin mitään tiettyä treenattu, mutta istuminen sujuu hyvin ja tosiaan ruokaa osaa jo kiltisti odottaa ilman erillistä käskyä. Eniten olen keskittynyt tuohon yksin jäämiseen ja tuntuu, että mennään jo parempaan suuntaan!