Toimistokoira ja matkalainen

Äitini tarvitsi vähän apua töissä, joten lupasin mennä tämän avuksi ja, koska koko rakennus oli tyhjä lauantaina, sain ottaa myös Islan mukaan. Isla on ollut kyllä pari kertaa aikaisemminkin äidin mukana töissä tyhy-koirana, joten paikka ei ollut sille täysin vieras.

      Islassa arvostan niin paljon sen kykyä sopeutua eri paikkoihin. Kun ryhdyin töihin, se asettui heti viereeni makaamaan mitään mukisematta. Ei levotonta vinkumista tai huomionhakua. Aina välillä siirryin pöydän äärestä eri huoneeseen skannaamaan papereita ja se vain seurasi mukana ja asettui nukkumaan jalkoihin. Mahtava toimistokoira!

      Pitkä päivä alkoi kuitenkin lopulta käymään vähän tylsäksi ja Islan pettämätön pallotutka ei jättänyt pulaan työpaikallakaan. :D Se onnistui löytämään stressipallon eikä lopulta pystynyt hillitsemään itseään vaan toi pallon syliini. Minne ikinä mennäänkään, Isla onnistuu sieltä löytämään palloja... 

Sunnuntaina lähdin käymään molempien koirien kanssa Klaukkalassa Miran luona. Isla on jo kokenut matkaaja, mutta Saigalle tämä oli pisin matka tähän mennessä. Metro ja bussi ovat kuitenkin jo itsessään tuttuja juttuja. Pakkasin silti varmuuden vuoksi talouspaperirullan mukaan siltä varalta, että matkapahoinvointi pääsee yllättämään

      Metromatka meni loistavasti, vaikka Saigakin joutui kurakelin takia matkustamaan lattialla. Bussissa Saiga sai olla sylissä ja se nukahtikin siihen heti. Matkustelen tällaisia vähän yli tunnin matkoja paljon, joten mukavaa jos Saigasta tulee yhtä helppoa matkaseuraa kuin Islasta! Isla tällä kertaa kyllä oksensi bussiin, mitä se ei ole ikinä tehnyt mutta onneksi oli Sagaa varten talouspaperia :D

Perillä alkoi heti pissastressi. Saiga ei ollut aamulenkillä tai matkan aikana tehnyt pissoja ollenkaan, joten sillä oli pakko olla kova hätä. Seisoin ulkona yli 20 minuuttia eikä mitään. Ei tehnyt onneksi sisälle, muttei kävelylläkään. Sen jälkeen se vielä nukkui pari tuntia ja mietin että kohta räjähtää. :D Onneksi nukkumisen jälkeen vihdoin tajusi tehdä pihalle, ettei tarvinnut koko vierailua jännittää mattojen puolesta.

      Saiga oli todella rennosti uudessa paikassa ja leikki siellä tyytyväisenä Islan ja Nemon kanssa. Nemon kanssa oli niiin hauskaa juosta ympäri taloa! Nemo osaa onneksi isosta koostaan huolimatta ottaa hyvin pennun huomioon, eikä jyrännyt yli kertaakaan.

Saiga 3 kuukautta

Saigalle tuli tänään täyteen 13 viikkoa ja samalla kolme kuukautta eli se on nyt ollut täällä jo kuukauden! Niin se aika rientää. Toisaalta kuukausi kuulostaa kovin lyhyeltä ajalta siihen nähden, miten Saiga jo tuntuu täysin omalta ja kuinka hyvin se pyörii arjessa mukana. Kuukaudessa on myös jo ehtinyt hyvin palautumaan mieleen, miksi pennut eivät aina ole ihania söpöjä pikkupalleroita...! :D Vaikka Saiga onkin ollut suhteellisen helppo tapaus tähän mennessä, täytyy sitä kuitenkin koko ajan käydä vahtimassa ettei se tunge nenää pistorasiaan, syö kenkiä tai leiki puutarhuria meidän huonekasveille.

28cm 3,4kg

Viikon sisälle ei nyt mahdu paljon ihmeempiä. Lauantaista kirjoitinkin jo erikseen ja sen jälkeen ja sitä ennen on ollut vähän rauhallisempaa. Paitsi sunnuntaina käytiin kurkkaamassa jokavuotista Uutelan joulupolkua. Ihmisiä oli PALJON. Saiga kulki vilinässä todella hyvin, mutta itse en niinkään.. Poikettiin heti jo polun alussa metsään kulkemaan omia reittejä. :D

Yksinolo sujuu jo paremmin. Täällä on aina joku kotona, mutta Saiga on mun huoneessa ja ovi on vain raollaan, ettei siitä näe ohikulkevia ihmisiä. Kuulemma vinkuu vieläkin välillä, muttei niin usein eikä myöskään huuda suoraa huutoa. Usein täällä odottaa vain silputut sanomalehdet, mutta muuten aitausta ei ole enää taiteltu kasaan tai pistetty täysin uuteen uskoon.

Luulempa, että en nyt enää kirjoita viikon välein näitä Saiga-päivityksiä, vaan kirjoittelen sitten erikseen jos jotain ihmeempiä tapahtuu. :) Täytyisi varmaan pikkuhiljaa tämä blogin nimikin vaihtaa monikkoon. Pidän osoitteen kuitenkin samana!

Koiramessut ja treenaamista

Voiko lauantaita viettää paremmin kuin hyvässä seurassa koirien keskellä? No ei omasta mielestä ainakaan! Täällä on tyytyväinen, mutta väsynyt omistaja sekä pari sikeässä unessa tuhisevaa koiraa.

Aamulla herätys kasilta, ylös, ulos ja lenkille! Sen jälkeen suunta kohti Messukeskusta. Itse olen käynyt Koiramessuilla joka vuosi niin kauan kuin vain muistan ja tämäkään vuosi ei ollut poikkeus. Mira uskalsi lähteä seuraksi, vaikka varoitinkin etukäteen tiukasta aikataulusta. Jokainen kiinnostava ohjelma oli merkattuna muistiin. :D
      Meillä oli oikein mukava messupäivä. Pari ohjelmaa tuli missattua, mutta paljon tuli myös nähtyä. Omana ehdottomana suosikkina koiratanssi, joka aina vaan kiinnostaa enemmän ja enemmän. Kyllä sitäkin tulee joskus kokeiltua itsekin, aivan varmasti!
      Ohjelman lisäksi olin kirjoittanut ylös kaiken, mitä pitää muistaa ostaa koirille. Hyvin olivat tarjouksessa, joten sain mitä tulinkin hakemaan. Tosin eipä ollut paljon asioita ostettavanakaan!

Koirantäytteinen päivä ei loppunut vielä tähän, sillä olin luvannut mennä treenaamaan Gabin kanssa. Otin molemmat koirat mukaan tarkoituksena ihan vaan touhuta Saigan kanssa ja Islan kanssa piti treenata hiljaa olemista ja tutustuttaa se noutokapulaan. Gabi treenaili koiratanssijuttuja ja oma kiinnostus senkun kasvaa..! :D
      Islan kanssa tekeminen ei tänään oikein ottanut onnistuakseen. Haukkumista oli niin paljon enemmän kuin normaalisti ja keskittyminen oli tasoa 0. Kapulaakin oli paljon hauskempi lyödä kauniin huudon säestämänä, vaikka normaalisti mitä vain otetaan suuhun kunhan siitä tekee kiinnostavan. Itsekin olin sen verran väsynyt, etten jaksanut pahemmin alkaa nyt enempää hinkkaamaan. Täytyy ottaa uusiksi kun molempien keskittyminen pelaa! Ollaan kyllä välillä niin tohelo ja torvelo ettei tosikaan.
      Saiga sen sijaan teki kaiken loistavasti. Tehtiin lähinnä vähän odotusharjoituksia ja luoksetuloa, mutta Saigakin sai tutustua noutokapulaan, joka oli sen mielestä hirmukiva! Ihana nähdä, miten tuossa pienessä päässä alkaa jo jotain tapahtua. :D

Lopuksi kaikki koirat pääsivät uimaan, jopa Saiga. Islasta on tullut hirmu-uimari Ruffen ja Leevin esimerkin myötä ja luulen, että Saigakin vielä hommalle lämpenee kunhan vähän kasvaa. Nyt se oli vielä vähän jännittävää.

Saiga 12 viikkoa

12 viikkoa on itselle jotenkin sellainen ikä, kun koiran kehityksessä aletaan jättämään ihan se pentupallous taakse ja aletaan näyttämään koiralta. Saigan kohdalla se ainakin pitää paikkansa, koska sillähän on jo jalat ja pieni shelttinokka! Pienihän se silti vieläkin on.

27cm 3,3kg

Saigalla on ollut oikein toimintaviikko. Käytiin lauantaina turistina Ojangossa agilitykisoissa, missä oli myös kaksi sen siskoa käymässä, Penni ja GT. Siskot ei kyllä kiinnostanut yhtä paljon kuin kaikki muu ympärillä tapahtuva. Mutta onni oli suuri, kun pääsi näkemään kasvattajan! Kyllä ne pennut muistaa. Saiga osasi olla tosi hienosti hallissa ja hetken joutui olemaan häkissäkin yksin. Siellä tuli vähän itkettyä, mutta ei nostanut siitäkään mitään suurta huutoa. Aina vain jaksan ihmetellä tätä pienen reippautta!

GT, Saiga, Penni

Sunnuntaina Isla ja Saiga pääsi taas metsään shelttiporukalla. Gabilla oli Rassekin hoidossa niin meillä oli sitten 5 shelttiä yhteensä mukana. Hyvin pysyy pienikin vauhdissa mukana ja tottelee hienosti kutsua. Osasi kuvissakin pysyä paikallaan!

      Lenkin jälkeen Kride tuli käymään Jaden kanssa, koska shelttiannostukseni ei ollut päivän osalta vielä selvästi tullut täyteen. Jade on aina näyttänyt niin pieneltä Islan rinnalla, mutta Saigan vieressä se oli järkevämmän kokoinen. Saiga oli kyllä todella väsynyt, ettei Jadesta vielä leikkikaveria saanut.

Ruffe, Leevi, Isla, Rasse, Saiga

Maanantaina Mira tuli Nemon kanssa käymään pariksi päiväksi. Nemo ei tule uusien koirien kanssa niin hyvin aluksi toimeen, mutta arvasin ettei pentu tuota mitään ongelmia. Saigasta oli niiiin hauskaa, kun yli 15 kilonen pötkö jytisee vauhdilla perässä. :D Itsenäisyyspäivänä täällä olikin 7 koiraa. 4 shelttiä, 2 chihua ja corgi. 

      Tänään oli rokotuspäivä! Otin Saigan kouluun mukaan, koska pääsin sieltä näppärästi suoraan eläinlääkäriin. Saiga oli hienosti koulussa ja nukkui suurimman osan ajasta. Rokotusta se ei edes huomannut.

Vieläkin opetellaan ihan vaan perusjuttuja ja erilaisia arkeen liittyviä juttuja. Itse puhun koirille niin paljon, että ne oppii vahingossakin käytännöllisiä asioita. :D Yksinjääminen sujuu jo oikein mallikkaasti ja niin helpottavaa tietää, että Saiga ei enää kilju viittä tuntia putkeen koulupäivien aikana. Aitauskaan ei näytä olevan pommin jäljiltä, kun tulen kotiin! :D