Toimistokoira ja matkalainen

Äitini tarvitsi vähän apua töissä, joten lupasin mennä tämän avuksi ja, koska koko rakennus oli tyhjä lauantaina, sain ottaa myös Islan mukaan. Isla on ollut kyllä pari kertaa aikaisemminkin äidin mukana töissä tyhy-koirana, joten paikka ei ollut sille täysin vieras.

      Islassa arvostan niin paljon sen kykyä sopeutua eri paikkoihin. Kun ryhdyin töihin, se asettui heti viereeni makaamaan mitään mukisematta. Ei levotonta vinkumista tai huomionhakua. Aina välillä siirryin pöydän äärestä eri huoneeseen skannaamaan papereita ja se vain seurasi mukana ja asettui nukkumaan jalkoihin. Mahtava toimistokoira!

      Pitkä päivä alkoi kuitenkin lopulta käymään vähän tylsäksi ja Islan pettämätön pallotutka ei jättänyt pulaan työpaikallakaan. :D Se onnistui löytämään stressipallon eikä lopulta pystynyt hillitsemään itseään vaan toi pallon syliini. Minne ikinä mennäänkään, Isla onnistuu sieltä löytämään palloja... 

Sunnuntaina lähdin käymään molempien koirien kanssa Klaukkalassa Miran luona. Isla on jo kokenut matkaaja, mutta Saigalle tämä oli pisin matka tähän mennessä. Metro ja bussi ovat kuitenkin jo itsessään tuttuja juttuja. Pakkasin silti varmuuden vuoksi talouspaperirullan mukaan siltä varalta, että matkapahoinvointi pääsee yllättämään

      Metromatka meni loistavasti, vaikka Saigakin joutui kurakelin takia matkustamaan lattialla. Bussissa Saiga sai olla sylissä ja se nukahtikin siihen heti. Matkustelen tällaisia vähän yli tunnin matkoja paljon, joten mukavaa jos Saigasta tulee yhtä helppoa matkaseuraa kuin Islasta! Isla tällä kertaa kyllä oksensi bussiin, mitä se ei ole ikinä tehnyt mutta onneksi oli Sagaa varten talouspaperia :D

Perillä alkoi heti pissastressi. Saiga ei ollut aamulenkillä tai matkan aikana tehnyt pissoja ollenkaan, joten sillä oli pakko olla kova hätä. Seisoin ulkona yli 20 minuuttia eikä mitään. Ei tehnyt onneksi sisälle, muttei kävelylläkään. Sen jälkeen se vielä nukkui pari tuntia ja mietin että kohta räjähtää. :D Onneksi nukkumisen jälkeen vihdoin tajusi tehdä pihalle, ettei tarvinnut koko vierailua jännittää mattojen puolesta.

      Saiga oli todella rennosti uudessa paikassa ja leikki siellä tyytyväisenä Islan ja Nemon kanssa. Nemon kanssa oli niiin hauskaa juosta ympäri taloa! Nemo osaa onneksi isosta koostaan huolimatta ottaa hyvin pennun huomioon, eikä jyrännyt yli kertaakaan.

Saiga 3 kuukautta

Saigalle tuli tänään täyteen 13 viikkoa ja samalla kolme kuukautta eli se on nyt ollut täällä jo kuukauden! Niin se aika rientää. Toisaalta kuukausi kuulostaa kovin lyhyeltä ajalta siihen nähden, miten Saiga jo tuntuu täysin omalta ja kuinka hyvin se pyörii arjessa mukana. Kuukaudessa on myös jo ehtinyt hyvin palautumaan mieleen, miksi pennut eivät aina ole ihania söpöjä pikkupalleroita...! :D Vaikka Saiga onkin ollut suhteellisen helppo tapaus tähän mennessä, täytyy sitä kuitenkin koko ajan käydä vahtimassa ettei se tunge nenää pistorasiaan, syö kenkiä tai leiki puutarhuria meidän huonekasveille.

28cm 3,4kg

Viikon sisälle ei nyt mahdu paljon ihmeempiä. Lauantaista kirjoitinkin jo erikseen ja sen jälkeen ja sitä ennen on ollut vähän rauhallisempaa. Paitsi sunnuntaina käytiin kurkkaamassa jokavuotista Uutelan joulupolkua. Ihmisiä oli PALJON. Saiga kulki vilinässä todella hyvin, mutta itse en niinkään.. Poikettiin heti jo polun alussa metsään kulkemaan omia reittejä. :D

Yksinolo sujuu jo paremmin. Täällä on aina joku kotona, mutta Saiga on mun huoneessa ja ovi on vain raollaan, ettei siitä näe ohikulkevia ihmisiä. Kuulemma vinkuu vieläkin välillä, muttei niin usein eikä myöskään huuda suoraa huutoa. Usein täällä odottaa vain silputut sanomalehdet, mutta muuten aitausta ei ole enää taiteltu kasaan tai pistetty täysin uuteen uskoon.

Luulempa, että en nyt enää kirjoita viikon välein näitä Saiga-päivityksiä, vaan kirjoittelen sitten erikseen jos jotain ihmeempiä tapahtuu. :) Täytyisi varmaan pikkuhiljaa tämä blogin nimikin vaihtaa monikkoon. Pidän osoitteen kuitenkin samana!

Koiramessut ja treenaamista

Voiko lauantaita viettää paremmin kuin hyvässä seurassa koirien keskellä? No ei omasta mielestä ainakaan! Täällä on tyytyväinen, mutta väsynyt omistaja sekä pari sikeässä unessa tuhisevaa koiraa.

Aamulla herätys kasilta, ylös, ulos ja lenkille! Sen jälkeen suunta kohti Messukeskusta. Itse olen käynyt Koiramessuilla joka vuosi niin kauan kuin vain muistan ja tämäkään vuosi ei ollut poikkeus. Mira uskalsi lähteä seuraksi, vaikka varoitinkin etukäteen tiukasta aikataulusta. Jokainen kiinnostava ohjelma oli merkattuna muistiin. :D
      Meillä oli oikein mukava messupäivä. Pari ohjelmaa tuli missattua, mutta paljon tuli myös nähtyä. Omana ehdottomana suosikkina koiratanssi, joka aina vaan kiinnostaa enemmän ja enemmän. Kyllä sitäkin tulee joskus kokeiltua itsekin, aivan varmasti!
      Ohjelman lisäksi olin kirjoittanut ylös kaiken, mitä pitää muistaa ostaa koirille. Hyvin olivat tarjouksessa, joten sain mitä tulinkin hakemaan. Tosin eipä ollut paljon asioita ostettavanakaan!

Koirantäytteinen päivä ei loppunut vielä tähän, sillä olin luvannut mennä treenaamaan Gabin kanssa. Otin molemmat koirat mukaan tarkoituksena ihan vaan touhuta Saigan kanssa ja Islan kanssa piti treenata hiljaa olemista ja tutustuttaa se noutokapulaan. Gabi treenaili koiratanssijuttuja ja oma kiinnostus senkun kasvaa..! :D
      Islan kanssa tekeminen ei tänään oikein ottanut onnistuakseen. Haukkumista oli niin paljon enemmän kuin normaalisti ja keskittyminen oli tasoa 0. Kapulaakin oli paljon hauskempi lyödä kauniin huudon säestämänä, vaikka normaalisti mitä vain otetaan suuhun kunhan siitä tekee kiinnostavan. Itsekin olin sen verran väsynyt, etten jaksanut pahemmin alkaa nyt enempää hinkkaamaan. Täytyy ottaa uusiksi kun molempien keskittyminen pelaa! Ollaan kyllä välillä niin tohelo ja torvelo ettei tosikaan.
      Saiga sen sijaan teki kaiken loistavasti. Tehtiin lähinnä vähän odotusharjoituksia ja luoksetuloa, mutta Saigakin sai tutustua noutokapulaan, joka oli sen mielestä hirmukiva! Ihana nähdä, miten tuossa pienessä päässä alkaa jo jotain tapahtua. :D

Lopuksi kaikki koirat pääsivät uimaan, jopa Saiga. Islasta on tullut hirmu-uimari Ruffen ja Leevin esimerkin myötä ja luulen, että Saigakin vielä hommalle lämpenee kunhan vähän kasvaa. Nyt se oli vielä vähän jännittävää.

Saiga 12 viikkoa

12 viikkoa on itselle jotenkin sellainen ikä, kun koiran kehityksessä aletaan jättämään ihan se pentupallous taakse ja aletaan näyttämään koiralta. Saigan kohdalla se ainakin pitää paikkansa, koska sillähän on jo jalat ja pieni shelttinokka! Pienihän se silti vieläkin on.

27cm 3,3kg

Saigalla on ollut oikein toimintaviikko. Käytiin lauantaina turistina Ojangossa agilitykisoissa, missä oli myös kaksi sen siskoa käymässä, Penni ja GT. Siskot ei kyllä kiinnostanut yhtä paljon kuin kaikki muu ympärillä tapahtuva. Mutta onni oli suuri, kun pääsi näkemään kasvattajan! Kyllä ne pennut muistaa. Saiga osasi olla tosi hienosti hallissa ja hetken joutui olemaan häkissäkin yksin. Siellä tuli vähän itkettyä, mutta ei nostanut siitäkään mitään suurta huutoa. Aina vain jaksan ihmetellä tätä pienen reippautta!

GT, Saiga, Penni

Sunnuntaina Isla ja Saiga pääsi taas metsään shelttiporukalla. Gabilla oli Rassekin hoidossa niin meillä oli sitten 5 shelttiä yhteensä mukana. Hyvin pysyy pienikin vauhdissa mukana ja tottelee hienosti kutsua. Osasi kuvissakin pysyä paikallaan!

      Lenkin jälkeen Kride tuli käymään Jaden kanssa, koska shelttiannostukseni ei ollut päivän osalta vielä selvästi tullut täyteen. Jade on aina näyttänyt niin pieneltä Islan rinnalla, mutta Saigan vieressä se oli järkevämmän kokoinen. Saiga oli kyllä todella väsynyt, ettei Jadesta vielä leikkikaveria saanut.

Ruffe, Leevi, Isla, Rasse, Saiga

Maanantaina Mira tuli Nemon kanssa käymään pariksi päiväksi. Nemo ei tule uusien koirien kanssa niin hyvin aluksi toimeen, mutta arvasin ettei pentu tuota mitään ongelmia. Saigasta oli niiiin hauskaa, kun yli 15 kilonen pötkö jytisee vauhdilla perässä. :D Itsenäisyyspäivänä täällä olikin 7 koiraa. 4 shelttiä, 2 chihua ja corgi. 

      Tänään oli rokotuspäivä! Otin Saigan kouluun mukaan, koska pääsin sieltä näppärästi suoraan eläinlääkäriin. Saiga oli hienosti koulussa ja nukkui suurimman osan ajasta. Rokotusta se ei edes huomannut.

Vieläkin opetellaan ihan vaan perusjuttuja ja erilaisia arkeen liittyviä juttuja. Itse puhun koirille niin paljon, että ne oppii vahingossakin käytännöllisiä asioita. :D Yksinjääminen sujuu jo oikein mallikkaasti ja niin helpottavaa tietää, että Saiga ei enää kilju viittä tuntia putkeen koulupäivien aikana. Aitauskaan ei näytä olevan pommin jäljiltä, kun tulen kotiin! :D

Saiga 11 viikkoa

Viikon aikana ei ole nyt oikeastaan tapahtunut mitään ihmeempiä. Saiga sai matokuurin ja annoin sen Islallekin samalla, kun en muista milloin viimeksi se on sitä saanut. Muuten ollaan vaan opeteltu pentujuttuja. Saiga on päässyt ulkoilemaan vapaana pikkulenkkejä eri seurassa eikä vieläkään aristele ketään. 

      Istu, maahan ja seiso käskyt on myös olleet ohjelmassa ja näistä istumisen lisäksi seisominen sujuu jo tosi hyvin. Maahan meneminen vaatii käsiapua, mutta idea on jo hallinnassa! Ollaan näitä opeteltu ihan vaan niin, että olen itsekin lattialla eli vielä ei suju käskyt jos itse seison.

26cm 3,2kg

Kasvu on hyvin tasaista yksi cm viikossa vauhtia, mutta en ole nyt ihan varma mittaanko vähän yläkanttiin. Eri mittauskerroilla tulee niin eri tulos. :D Islaa en aikoinaan mitannut ollenkaan, mutta luulen että se on kasvanut ihan supervauhtia verrattuna Saigaan, mutta isohan siitä tulikin! Saiga saattaa jäädä aika pieneksi, kun vertailin eri sivuilta shelttien kasvua. 

      Paino kyllä nousee hyvin ja pitää vähän jo katsoa ettei sitä nyt ihan liikaa tulisi. Vähän on jo tuhdissa kunnossa, kun saa ruokaa myös palkkana paljon. Täytyy vähän tarkkailla!

AVO kutsuu...!

Meidän kisatauko on Islan kanssa vaan jatkunut eikä se oikeastaan sinällään haittaa, koska omana tavoitteena on ollut päästä tämän vuoden lopussa/seuraavan alussa kisaamaan, mutta en koe tehneeni asian eteen kuitenkaan tarpeeksi. Käydään yhä treeniryhmässä joka maanantai ja siitä on ollut etenkin itselle suunnaton apu ja olen oivaltanut ja oppinut niin paljon, mutta kotona treenaaminen on ollut vähäistä. 

      Ulkona ei enää ole kylmyyden ja pimeyden takia kiva treenata ja sisällä jaloissa pyörii aina pentu eikä tilakaan riitä treenaamaan niitä asioita, jotka erityisesti vaatisivat harjoittelua. Alakerrassa on mukava hiljainen huone treenaamiseen, minne pentukaan ei pääse, mutta siinä puolesaan esteenä on isän toive pitää alakerta koiravapaana..

No siispä mietin, että mikä motivoisi minua treenaamaan ahkerammin? Etsi kisat tietyn ajan päähän ja ilmottaudu niihin. Jännitys, paras motivaattori! Muutenhan tämä sokeasti kisoihin syöksyminen ei ollenkaan toimisi, mutta Isla on lähes valmis ja kuukaudessa ehtii tehdä paljon. Ja sitäpaitsi kisoissahan sitä myös oppii. Olen kolmissa kisoissa vasta käynyt ja jo niiden jälkeen tuntuu, että tiedän nyt paljon enemmän kuin mitä tiesin ensimmäisissä. 

      Nyt vähän vain pipoa löysemmälle ja tavoitteet maanläheisemmiksi. Perfektionisti luonteeni ei ole vielä sitä sisäistänyt, että sellaista asiaa ei koirien kanssa tehdessä olekaan kuin täydellisyys. :D

Treeneissä kuun vika kerta on aina kisatreeniä ja tältä näytti meidän tämänpäiväinen työskentely avoimen luokan radalla:

Hau, hau ja hau! Haukkuminen saisi vähentyä ja niin myöskin ennakointi. Isla helposti alkaa luulemaan tietävänsä mitä pitää tehdä jo ennen käskyä. Tähän tietysti auttaisi se, että osaisin itse ajoittaa käskyt oikein ja olisin tooodella tarkka, mihin missäkin liikkeessä kädellä näytän. Samaten pientä hiomista tarvitaan eri asentoihin, ettei vinouksista tulisi turhia miinuksia.

      Meillä alkaa kuitenkin olemaan mukava yhdessätekemisen fiilis. Katse pysyy siellä missä pitääkin ja koira on selkeästi messissä. Islan kanssa on mukava työskennellä ja jää aina hyvä fiilis kaikista niistä onnistumisista mitä tulee. :)

Pisteet treeneistä 91/100, joka kelpaisi paremmin kuin hyvin myös kisoista..! -5 haukkumisesta, -3 uusimisesta ja -1 vinoudesta. Tässä vielä ratapohja:

Saiga 10 viikkoa

Viikko on taas vierähtänyt eteenpäin ja paljon on tapahtunut! Saigalla vaan vauhti kasvaa ja nyt Islakin on jo hyväksynyt, että tämä karvamato on kai tullut jäädäkseen, joten parempi ottaa siitä ilo irti. Isla osaa leikkiä tosi nätisti, mutta samaa ei voi sanoa Saigasta. Ei mitään järkeä vielä sen touhuissa ja hyvä kun ei seinää päin juokse. :D

      Vauhtisesta luonteestaan huolimatta Saiga osaa jo tosi kiltisti istuen odottaa ruokaansa ja syö vasta luvan saatua. Ruuan vaihdoin nyt Acana pentunappulaan kasvattajalta saadun ruuan loputtua. Toivotaan, että tämä sopisi!

n. 25cm, n. 3,02kg

(Niin huono valo kaikkialla, että kuvan laatu on tätä....)

Saiga on mukavan ulospäinsuuntautunut ja kaikki ihmiset tervehditään aina häntä vispaten. Ulkoilukin sujuu tosi hyvin ja rohkealla asenteella. Luulempa että kohta pitää alkaa jo vähän hillitsemään tuota vauhtia hihnassa. Myöskin kaikkien ihmisten tervehtiminen ei olisi suotavaa. Olen tosi iloinen, ettei Saiga ole kuitenkaan autoista ollenkaan kiinnostunut ja se pysyy (vielä.. :D) hyvin vapaanakin.

Ei olla vielä pahemmin mitään tiettyä treenattu, mutta istuminen sujuu hyvin ja tosiaan ruokaa osaa jo kiltisti odottaa ilman erillistä käskyä. Eniten olen keskittynyt tuohon yksin jäämiseen ja tuntuu, että mennään jo parempaan suuntaan!

Saiga 9 viikkoa

Saiga on nyt 9 viikkoinen ja on ollut täällä nyt neljä päivää. Maanantaina tuli ikää tasan 2 kuukautta. Mittasin ja punnitsin Saigan tänään ja korkeus oli n. 24cm ja painoa n. 2,6kg. En osaa itse yhtään arvioida, minkä kokoinen koira tulossa, mutta itse toki toivoisin mielummin vähän isoa kuin pientä, koska Islakin on niin iso.

      Kotiutuminen on sujunut hyvin ja täällä uskalletaan vetää jo sellaista rallia että oksat pois! Ollaan käyty myös vähän katselemassa maailmaa ja monet tutut ovat käyneet täällä Saigaa katsomassa. Isla ei vieläkään ole ottanut pahemmin kontaktia, mutta Saiga onneksi antaa sen olla rauhassa. Mitä nyt joskus toiveikkaana yrittää kokeilla, jos maitoa heruisi.. :D

Saiga 2kk

Käytiin esimerkiksi Sportti Hurtan 2v syntymäpäivillä ja Saiga paineli sisään kuin omistaisi koko paikan. Ei pelottanut yhtään ja meni uima-altaallekin ihan itse. Olisi luultavasti hypännytkin sinne, jos ei olisi ollut hihnassa. Mielenkiinnolla sitten katseli, kun Isla, Ruffe ja Leevi ui.

Käytiin myös Itiksessä hakemassa pentuaitaus ja ei edes ruuhkainen kauppakeskus hetkauttanut pientä pentua. Niin rohkea tapaus!

Ainut "ongelma" on ollut yksin jääminen. En voi hetkeksikään jättää yksin aitaukseen ilman, että kiljuminen alkaa. Toivon, että tämäkin loppuu ajan kanssa, kun tajuaa ettei huutamalla mitään saavuta. :) Yöt on nyt sujunut jo paremmin.

Perheenlisäystä!

Toinen koira on pyörinyt mielessä jo jonkun aikaa ja olen miettinyt asian hyviä ja huonoja puolia paljon. Syyskuussa sitten syntyi pentue, mikä herätti kiinnostuksen heti, tai olin oikeastaan jo astutuksen jälkeen kiinnostunut. Asun vielä vanhempieni luona, joten en uskonut saavani lupaa toisen koiran hankkimiseen vielä täällä asuessani, mutta otin asian kuitenkin puheeksi. En saanut lupaa hankintaan, mutta sain luvan kysellä pennuista ja ne olivatkin sillä hetkellä jo käytännössä varattuja.

n. 6vko

Käytiin kuitenkin Gabin kanssa katsomassa pentuja Elinan luona niiden ollessa noin 6 viikkoisia. Olivat todella reippaan oloisia sheltinalkuja! Vierailun jälkeen hyväksyin sen, että en tuosta pentueesta tule koiraa nyt saamaan, mutta toisin kävi. Peruutuksen vuoksi yksi pentu vapautuikin ja se valittiin minulle. Tänään tämä ihanuus saapui tänne! Viralliselta nimeltään Taikapennin Casablanca ja kutsumanimeksi tuli Saiga.

Kotimatka sujui hyvin ja Saiga istui ja makoili sylissä ulisematta. Vähän tuli kyllä pahoinvointia autossa. Kotona talo tutkittiin rohkeasti ja tarkasti eikä uudet koiratkaan jännittänyt. Isla jätti Saigan täysin huomioimatta, mutta Elvis suhtautui positiivisen kiinnostuneesti. Illalla täällä kävi myös Pekka ja Saara Soran ja Novan kanssa eikä Saiga ollut ihmisistä eikä koiristakaan moksiskaan. Novan kanssa olisi halunnut jo leikkiäkkin.

Innolla odotan, mitä tulevaisuus tuo meille tullessaan! ♥

ALO Rally-tokokilpailu 11.9.2016

Ja taas kisaamaan! :) Vielä kaksi viikkoa sitten ajattelin, että tässähän on vielä hyvin aikaa treenata omia epävarmuuksia pois, mutta se aika meni ihan hujauksessa eli parina edellisenä päivänä treenaamiseksi meni. Mistä saisi enemmän motivaatiota treenata itsenäisesti...! Onneksi Isla on ihan kisavalmis jo muuten, mutta on ne tietyt asiat, mitä pitäisi jaksaa treenata enemmän. Lähdin kuitenkin luottavaisin mielin liikenteeseen, vaikka Isla on käynyt ihan ylikierroksilla viimepäivinä ja tiesin, että huutamista on siis edessä.

Rataantutustumisessa ehdin jo hetken iloita, kun näin hitaasti kyltin, koska oletin ettei puolestaan juosten kylttiä olisi, mutta siellähän sekin tottakai oli. Ja vielä pujotellen, pahin viholliseni! Pujottelukartiot olivat vieläpä todella lähekkäin eli isoille koirille todella haastavaa. Muuten rata näytti ihan mukavalta, mutta tämä viimeistään vakuutti siitä, että -3 haukkumisesta tulee menemään. :D

     Tällä kertaa oli häkki mukana, joten odottelu meni mukavasti. Ei sillä, että Islalla sen kanssa ikinä ongelmia olisikaan. Paikalla oli myös tuttuja ja Isla oli aivan onnessaan, kun Gabi oli tullut Leevin kanssa katsomaan kisoja. Isla ei ole Leeviä nähnyt niin pitkään aikaa, että jälleennäkemisen riemu oli suuri!

HD

Niin mukavaa työskentelyä! Energiataso kyllä näkyi, mutta ei mennyt kamalaksi ennakoimiseksi ja arvailuksi, mitä Isla on treeneissä nyt paljon tehnyt. Korvat oli mukana, mutta niin oli myös suu. En  nyt edes yrittänyt hyssytellä, koska Isla olisi saattanut mennä siitä turhaan paineisiin. Mielummin nyt tällaista iloista työskentelyä ja treeneissä sitten harjoitellaan ahkerasti (!!) hiljaista työskentelyä.

     Pujottelusta tuli vain -1 kontrollin puutteesta, joka oli helpotus! Yhdestä vinoudesta -1, ja yksi -1 tvä, koska Isla harhaili turhan kauas (korjasi onneksi asennon todella hienosti). Ja tottakai se -3 kokonaisvaikutelmasta haukkumisen takia. Ainoat vähän harmittamaan jääneet miinukset oli 360 vasempaan kyltiltä -1 Kontr ja -1 OV. Isla osaa sen niin hienosti ja se on meille todella varma liike, mutta joku ei nyt mennyt nappiin. En ihan osaa sanoa, mistä toinen miinus tuli, mutta toisen näkee videolta kyllä selkeästi. Muutenkin ehkä tuollaisia "turhia" pieniä virheitä paljon, mitkä treenaamalla saisi helposti pois, mutta hyvä fiilis oli jälkeenpäin! Pisteitä kertyi 92/100 ja RTK1! 

Avoin luokka kutsuu, iik!

Koirakysely

Tällaisia kyselyitä tuli täyteltyä paljon vuosia sitten, mutta nyt kun silmiin osui koira-aiheinen sellainen, en voinut vastustaa! :D Joten tässä sekalaista tietoa Islasta.

BASICS

Koirasi nimi? 

  - Isla

Koirasi virallinen nimi? 

  - Taikapennin Tango

Ikä? 

  - 3,5v

Sukupuoli? 

  - Narttu

Rotu/rodut? 

  - Shetlanninlammaskoira

Turkin väri? 

  - Soopeli valkoisin merkein

FOOD, SLEEP & FRIENDS

Kuinka monesti päivässä koirasi syö? 

  - Yhden kerran illalla.

Lempiherkku? 

  - Dentastixit :D

Pyydätkö koiraasi istumaan tai odottamaan tms. ennen kuin annat ruuan? 

  - Isla saa syödä vasta, kun sanon "Ole hyvä". Yleensä se istuu lupaa odottaessa. 

Koirasi lempipaikka nukkua? 

  - Mun sänky tai sängyn alla.

Tuleeko koirasi toimeen kaikkien koirien kanssa? 

  - Tulee toimeen niin kauan, kun mennään Islan säännöillä, eli toinen koira pysyy siitä kaukana. Jos joku tulee liian lähelle ilman lupaa, Isla ärähtää.

Onko koirallasi jotain suosikkikoirakaveria? 

  - Clio on kai ehdoton suosikki, mutta läheisiin kavereihin kuuluu myös Elvis, Nova, Sora, Jade, Nemo, Ruffe ja Leevi.

Onko koirasi enemmän yhden ihmisen koira vai koko perheen luonteeltaan? 

  - Yhden ihmisen, mutta Islalla on myös muutamia suosikki-ihmisiä perheen ulkopuolella.

LIFE TROUBLES

Pelkääkö koirasi jotain? Mitä? 

  - Lapsia ja ilotulituksia.

Onko koirasi paukkuarka? 

  - On! Ukkosta ei kuitenkaan pelkää.

Allergioita? 

  - Ei ole ilmennyt.

Eroahdistusta? 

  - Ei. Isla jää sänkyyn tyytyväisenä makaamaan, kun itse joudun aamulla nousemaan ja lähtemään kouluun... :D

Onko koirallasi joitain huonoja tapoja? Mitä? 

  - Asioille haukahtelu ja ruuan hotkiminen.. Lasketaanko ne huonoiksi tavoiksi? :D

Onko koirasi ollut leikkauksessa? 

  - Ei

TRICKS & FUN

Harrastatko tai oletko harrastanut koirasi kanssa koiralajeja? 

  - Rally-tokoa!

Oletko käynyt koirasi kanssa match show-kilpailuissa? 

  - Joskus käydään, kun sellainen osuu tarpeeksi lähelle.

Entä virallisissa kilpailuissa? Missä lajeissa? 

  - Rally-tokossa.

Jos koirasi on rekisteröity, käytkö näyttelyissä koirasi kanssa? 

  - Vielä en ole käynyt, mutta kerran täytyy ainakin käydä näyttelyssä pyöräyttämässä.

Erikoisin temppu, jonka koirasi osaa? 

  - Isla osaa paljon temppuja, mutta myös tehdä paljon eri asioita käskystä. Erikoisin temppu on kai potkuhyppy seinää/mua vasten. Mutta Isla osaa myös esim käydä pissalla/kakalla käskystä. :D

Koirasi lempitemppu? 

  - "Kerjää", eli Isla nousee istumaan vain takajaloilleen. Sitä tarjotaan joka välissä..

OWNER

Kuinka mones omistamasi koira uusin koirasi on? 

  - Ensimmäinen.

Rotu, josta unelmoit? 

  - Valkoinenpaimenkoira, mutta se ei ole vielä millään tapaa realistinen unelma enkä tiedä tuleeko koskaan olemaankaan.

Haluaisitko harrastaa jotakin koiralajia, jota et tällä hetkellä pysty? 

  - Haluaisin päästä kokeilemaan paljon kaikkia erilaisia lajeja!

Mitä arvostat eniten koirassa? 

  - Saako sanoa kaikkea? :D No ehkä eniten sellaista yleistä läsnäoloa ja yhteenkuuluvuutta.

Mikä on mielestäsi tärkein asia, joka jokaiselle koiralle tulisi opettaa? 

  - Perustottelevaisuus, tottakai!

ALO Rally-tokokilpailu 16.8.2016

Eilen oli sitten ne kauhulla odotetut toiset kilpailut. Teki vielä edellisenä iltanakin mieli perua, koska pelkäsin toista samanlaista nuuskusuoritusta ja Islan tassu ei vielä ole täysin parantunut lasinsirun jäljiltä. Isä oli kuitenkin tullut mökiltä kotiin käytännössä vain viemään meidät kisoihin, joten en sitten kehdannut mennä perumaan, kun autokyydinkin olin jo hommannut. Kauhulla kohti Porvoota siis!

Kisaradan nähtyä jännitys lähti. Rata näytti juuri meille sopivalta ja tuomarikin oli tuttu epävirallisista kisoista. Tiesin, että Islan osaamisen kanssa ei tulisi mitään ongelmia ja paikkakin oli keinonurmellinen kisahalli, eli Islalle tutuin ympäristö. Oltiin taas kuitenkin viimeisten joukossa, 20 kilpailijasta 17., joten pelkäsin hajujen vievän Islan jälleen mukanaan.. :D Enkä omista vieläkään häkkiä tai tajunnut jättää Islaa autoon, joten se joutui odottelemaan ja tylsistymään muiden kisaamisen ajan.

HD

Turhaan menetin heti luottamuksen koiraan ensimmäisten kisojen perusteella!! Isla teki kaiken niin hienosti ja sujuvasti, että radan jälkeen ensimmäinen ajatus oli, että itse olisin kävellyt jonkun kyltin ohi vahingossa. :D Näin ei onneksi kuitenkaan käynyt. Olen kyllä nyt niin tyytyväinen koiran jaksamiseen ja innokkaaseen tekemiseen. Edes pujottelussa ei haahuiltu kauas, vaan katse oli siellä missä pitääkin.

      Kuvaaja myöhästyi hieman lähdöstä, joten ensimmäistä kylttiä ei näy videolla. Siitä saatiin -1 nuuhkimisesta, koska Isla lähtee käyntiin aina vähän viiveellä. Täyskäännöksen oikeaan taisin itse mennä suorittamaan hieman väärään kohtaan (tai näin ainakin tulkitsin?) ja siitä -1 ohjaajavrihe, 6. kyltillä -1 nuuhkimisesta, 8. kyltillä oli niin hauskaa, että haukuttiin -3 pisteen verran, 10. kyltillä -1 talutinvirheestä (en ole ihan varma, mistä se tuli. Ehkä tuo pieni nykäys?) ja maalissakin piti vielä nuuhkia -1 pisteen verran :D Tämä tekee siis 92/100 pistettä ja tällä tuloksella yllettiin kolmannelle sijalle!

Tästä on hyvä lähteä jatkamaan. Lähinnä nyt vaan tuolle Islan nuuhkimiselle täytyy alkaa tekemään jotain, koska eivät nämä radat tästä lyhene, joten keskittymistä tarvitaan lisää. :) Haukkuminen myös kuriin!

ALO Rally-tokokilpailu 10.8.2016

Tänään vihdoin koitti the päivä, eli pääsin ensimmäistä kertaa virallisesti kisaamaan! Kyseessä oli Lauttasaaren koirakerhon järjestämät kisat ja kilpailu oli vain alokasluokkalaisille. Jännitin ihan hirveästi, vaikka Isla kehittyy koko ajan paremmaksi ja paremmaksi ja oltiin maanantaina kisatreeneistä vedetty täydet pisteet. Olen vain sellaista piruja seinille maalaavaa tyyppiä..! Huono onnihan meitä seurasi ja matkalla kisapaikalle Isla onnistui astumaan lasinsirun päälle ja sai pienen haavan anturaansa... Onneksi se ei lopulta vaikuttanut menoon mitenkään!

Fiilikset radasta oli melko hyvät. Epäilystä herätti juosten suoritettava spiraali, koska ei olla juostessa seuraamista treenattu pahemmin ollenkaan ja käännöksissä Isla ajautuu helposti liian kauas. Toiseksi ongelmaksi heti huomasin paljon haukahduksia aiheuttavat kyltit (koira eteen, saksalainen, liikkeestä maahan). Tavoite oli kuitenkin saada 90 tai enemmän pisteitä. Oltiin viimeisenä suorittamassa (10.) ja vaikka muiden suoritukset menivätkin hujauksessa, pelkäsin Islan olevan jo kyllästynyt odottelemaan.

HD

Seuraaminen ja yleinen keskittyminen oli kaukana treenien tasosta, mutta olin silti siinä uskossa, että meillä olisi mennyt paremmin. Pisteitä saatiin 89/100, joka oli siis alle tavoitteen. Miinusta sateli puutteellisesta yhteistyöstä peräti viideltä eri kyltiltä (5×-1), epätarkasti suoritetusta liikkeestä (-1), kontrollin puutteesta (-1) ja yhdestä talutinvirheestä (-1). 

      Aluksi ajattelin, että noh tekihän se Isla aika löntystellen osittain, mutta videon katsottuani olin ihmeissäni. Ensimmäisellä kyltillä en tuomarin mielestä pysähtynyt Islan viereen, en tiedä mitä tein väärin vasemmassa käännöksessä (sain siitä yhteensä -2) ja miten juoksussa ja spiraalissa on muka puutteellinen yhteistyö? Tuntuu, että oli todella tarkkaa, vaikka kyseessä oli alokasluokka, mutta paha mennä sanomaan, kun ei kisakokemusta ennestään ole. Kontrollin puute 10. kyltillä (Koira eteen, vasemmalta sivulle) ihmetyttää myös. Toisaalta Isla suoritti sen hyvin vinosti, eli siitä olisin antanut itsekin miinusta.. Ainakaan ei tullut haukkumisesta miinusta, vaikka Isla haukkui jokaisen kyltin kohdalla, missä sen niin oletinkin tekevän.. :D

Olihan tämä tulos aika suuri pettymys, mutta hyvä että rata oli videolla (kiitos Jenni!) niin pääsin näkemään, ettei se oikeasti niin huonosti mennyt! Nyt vaan kauhistunein mielin seuraaviin kisoihin, jotka ovat jo ensi viikolla.

Tavoitteita kesäksi

Ensimmäisessä tavoitteessa ollaan oikeastaan jo epäonnistuttu, sillä olisin kovasti halunnut ennen lomia päästä edes kerran kisaamaan rally-tokoa, jotta kesällä voisi sitten kokemusta viisaampana harjoitella ongelmakohtia. Narttukoiran omistajan iloja vaan ovat ne perhanan juoksut, jotka osuvat aina väärään aikaan. Missattiin siis peräti kolmet kisat, mihin olisi ollut mahdollista päästä. Noh, onneksi olen melko hyvin perillä siitä, mitä meidän täytyy kisoja ajatellen harjoitella, mutta tahtoisin sen kamalan ensimmäisen kerran jo alta pois! Pakko vaan malttaa ja en missään nimessä halua kiirehtiäkkään asian kanssa. Mutta nyt mietin niitä muita tavoitteita.

Suulliset käskyt

Tätä asiaa olen miettinyt enemmän sen jälkeen, kun valmennusryhmässä selvisi, ettei Isla toimi suullisilla käskyillä vaan käsimerkeillä. Käytän toki jokaisessa liikkeessä molempia ja joissain liikkeissä pelkkä käskykin riittää, mutta haluaisin vahvistaa niiden kuuntelua. Etenkin "sivulle", "viereen" ja "eteen" ovat käskyjä, mitkä haluan Islan sisäistävän ilman käsiapua. Näitä olenkin jo alkanut treenaamaan.

Oikea puoli

Turhauttavinta ikinä, kun Isla on vihdoin sisäistänyt vasemmalla puolella seuraamisen ja sillä puolella toimimisen suhteellisen hyvin ja nyt pitäisi aloittaa lähes alusta toisella puolella.. :D Voittajaluokkaan on vielä piiitkä matka, mutta en halua oikean ja vasemman puolen eron kasvavan liian suureksi. Ei siitä ole vielä vuottakaan, kun opetin Islan sivulle ja seuraamaan, joten vielä hyvin ehtii hiomaan oikeakin puoli kuntoon. Täytyy muistaa vaikka heti treenien alussa seuruuttaa oikeallakin puolella.

Asentojen hiomista

Monet liikkeet vaativat pientä hienosäätöä, vaikka perusidea onkin jo hallussa. Etenkin alokasluokan liikkeisiin haluan enemmän tarkkuutta, koska välillä eteen pyytäesä Isla istuu ties kuinka vinossa ja kaukana minusta ja sivullakin ollessa parhaimmassa tapauksessa Isla jää todella kauas taakse. Nyt siis ei turhaan palkkaa suurista vinouksista!

Alokasluokka kisavarmuuteen

Tämä kohta kyllä koskee enemmän itseäni kuin koiraa. Iskenyt kamala epävarmuus, että ei olla vieläkään valmiita ja etten todellisuudessa osaa vieläkään mitään. En tahdo omalla jännittämisellä ja epävarmuudella pilata meidän suoritusta, koska Isla kyllä aistii niin tarkasti, jos en ole hyvällä tuulella. Kisatreeniä eri ympäristöissä paljon!!

Kolme vuotta sitten...

Tasan kolme vuotta sitten tapasin Islan ensimmäistä kertaa tämän ollessa tasan kuukauden ikäinen. Kaikki koiran saamiseen liittyvä tuntui tuolloin täysin epätodelliselta, koska olin siitä niiiin kauan haaveillut, joten kun lähdimme mahdollista pentuani katsomaan en voinut uskoa sitä todeksi.

Tämä näky odotti pentuhuoneessa. Häkellyin siitä niin paljon, etten pahemmin saanut sanaa suustani, mutta onneksi mukana oli myös äitini, Pekka (isoveli) ja Saara, joten itse pystyin löllytellä pentuja rauhassa...! Isla on kuvassa ylimpänä ja olin Taikapennin blogia seuranneena tykästynyt siihen eniten, koska se oli nartuista isoin ja ilokseni Elina (kasvattaja) heti ilmoittikin miettineensä mahdollisesti sen pennun luovuttamista minulle.

Ensimmäisen käynnin jälkeen ei voinut vielä mitään luvata varmasti, mutta onneksi Isla lopulta päätyi minulle, koska en parempaa koiraa olisi voinut saada! Rakkautta ensisilmäyksellä. ♥

Rally-mölli 23.4.

Pienen empimisen jälkeen päädyin ilmoittamaan Islan ensimmäisiin epävirallisiin rally-tokokilpailuihin! Saatiin alokaskurssi päätökseen ja ollaan treenailtu itsenäisesti, joten koin meidän olevan valmiita yrittämään millaista se kisaaminen sitten on. Ilmoitin Islan luokkaan, missä koiraa ei saanut palkata kilpailun aikana, koska halusin nähdä miten se toimii ilman palkkaa.

Rata näytti melko yksinkertaiselta, mutta oikeastaan Islalle ehkä sopisi vähän toiminnallisempi rata paremmin, jotta virta pysyisi yllä. Itse olin toivonut, ettei kylttiä 25 (koira eteen, 1 askel peruuttaen jne) olisi ollut, mutta tottakai se siellä oli ja kengännauhakin siinä aukesi. :D Ainakin otin nyt iisoja askelia! Tavoitteena näissä kisoissa nyt lähinnä vain oli, ettei saataisi yhtään -10 ja että yllettäisiin hyväksyttyyn tulokseen. Halusin myös nähdä, miten paljon jännitän itse kisatilannetta. Jännitys onneksi katosi jo heti kisapaikalle päästyä!

Suorituksen jälkeen oli vähän pettynyt olo. Islan keskittyminen oli jossain aivan muualla, vaikkakin se hieman parani loppua kohden. Olen tottunut Islan innokkaaseen tapaan toimia, joten siksi tuo alun epämääräinen löntystely ihmetytti. Saatiin miinusta toiselta kyltiltä -1 kyltin nuuhkimisesta ja  -1 temposta, kolmannelta kyltiltä -1 kyltin nuuhkimisesta ja kahdeksannelta kyltiltä -1 hihnan kiristymisestä ja -3 uusimisesta. (Isla kiersi kartion väärältä puolelta) Tulokseksi tuli siis 93/100, joka yllätti! Suorittaessa tuntui, ettei mikään luista :D Taidettiin sijoittua viidenneksi ja osallistujia oli 12.

Nyt vaan enemmän treenaamaan eri ympäristöissä niin hyvä tulee! Seuraavaksi ihan virallisiin kisoihin.

Isla 3v!

Agility Supermölli 13.3.

Käytiin tänään täysin extempore kokeilemassa aksailua tunnin varotusajalla. Itse en ole kyseistä lajia päässyt käytännössä ikinä treenaamaan, mutta Isla osaa hypyt ja putken joten hyvin voidaan tällaisiin supermölleihin osallistua. Kisat oli vielä Ojangossa eli ihan lähellä.

Isla oli medeissä, joten meidän vuoro oli viimeisten joukossa, mutta olen ylpeä miten hyvin Isla jaksoi koko päivän odottaa. En omista häkkiä ja tiedän että autossa Isla vain hermoilisi, joten se odotti kiltisti vuoroaan kanssani hallissa. Onneksi pelkäksi odotteluksi ei koko aika mennyt, vaan pääsi aina välillä seuraamaan tuttujen suorituksia. Olen myös ylpeä omasta odottelusuorituksesta, koska en jännittänyt käytännössä ollenkaan, vaikka normaalisti stressaan ja hermoilen niin paljon kaikkea, että hyvä kun en kompastu omiin jalkoihini. :D

Otin Islalle vain yhden startin, joten meidän vuoro oli niin nopeasti ohi etten ehtinyt edes kunnolla tajuamaan mitä radalla tapahtui. En ole tosiaan ohjaamista treenannut ja parissa kohtaa sen kyllä huomasikin, mutta supermölleissä radat nyt onneksi on sitä luokkaa, että kyllä niistä selviytyy näin kylmiltäänkin. Isla teki loppuenlopuksi tosi hienosti jättäen vain yhden hypyn välistä. 

Jäi kyllä hyvä fiilis koko päivästä. :D

Rally-tokon alokaskurssi

"Pieni" kirjoittelutauko pääsi tunkemaan tähän väliin oman epäaktiivisuuden takia, mutta nyt on taas vaihteeksi jotain aihettakin kirjoittaa! Päästiin Islan kanssa vihdoin aloittamaan rally-tokon treenaaminen ihan ohjatussa ryhmässä, joka onkin ollut tavoitteena jo vuodenvaihteesta lähtien. Kotona ollaan kyllä lajia treenailtu jonkin verran, mutta tämä vuosi on lähtenyt niin nihkeästi käyntiin monellakin eri tapaa, joten mukava päästä ihan ohjattuun toimintaan. :D Nyt vielä viiden viikon verran meillä on joka keskiviikko Sportti Hurtassa treenit.

Ekalla tunnilla käytiin läpi ihan vain perusjuttuja ja tehtiin lyhyttä radanpätkää. Meillä on jo hallussa perusidea, mutta esimerkiksi Islan keskittymiseen ja omaan häseltämiseen tarvitaan paljon treeniä. :D Huomasin tekeväni pieniä sääntövirheitä menemällä suorittamaan liian lähelle kylttiä ja otan erimittaisia askelia eli jos kisaamaan joskus meinataan niin täytyy näihin asioihin kiinnittää huomiota, ettei oteta turhia miinuksia sitten mun virheistä. "Kotiläksyksi" ajattelinkin ottaa keskittymisharjoituksia ja oikealla puolella seuruuta. Islalla on niin paljon vahvempi vasen puoli ja haluan tasoittaa näiden eroa jo heti alkuun. :)

Hauskaa päästä tutustumaan tähän lajiin taas astetta enemmän!