Saiga 11 viikkoa

Viikon aikana ei ole nyt oikeastaan tapahtunut mitään ihmeempiä. Saiga sai matokuurin ja annoin sen Islallekin samalla, kun en muista milloin viimeksi se on sitä saanut. Muuten ollaan vaan opeteltu pentujuttuja. Saiga on päässyt ulkoilemaan vapaana pikkulenkkejä eri seurassa eikä vieläkään aristele ketään. 

      Istu, maahan ja seiso käskyt on myös olleet ohjelmassa ja näistä istumisen lisäksi seisominen sujuu jo tosi hyvin. Maahan meneminen vaatii käsiapua, mutta idea on jo hallinnassa! Ollaan näitä opeteltu ihan vaan niin, että olen itsekin lattialla eli vielä ei suju käskyt jos itse seison.

26cm 3,2kg

Kasvu on hyvin tasaista yksi cm viikossa vauhtia, mutta en ole nyt ihan varma mittaanko vähän yläkanttiin. Eri mittauskerroilla tulee niin eri tulos. :D Islaa en aikoinaan mitannut ollenkaan, mutta luulen että se on kasvanut ihan supervauhtia verrattuna Saigaan, mutta isohan siitä tulikin! Saiga saattaa jäädä aika pieneksi, kun vertailin eri sivuilta shelttien kasvua. 

      Paino kyllä nousee hyvin ja pitää vähän jo katsoa ettei sitä nyt ihan liikaa tulisi. Vähän on jo tuhdissa kunnossa, kun saa ruokaa myös palkkana paljon. Täytyy vähän tarkkailla!

AVO kutsuu...!

Meidän kisatauko on Islan kanssa vaan jatkunut eikä se oikeastaan sinällään haittaa, koska omana tavoitteena on ollut päästä tämän vuoden lopussa/seuraavan alussa kisaamaan, mutta en koe tehneeni asian eteen kuitenkaan tarpeeksi. Käydään yhä treeniryhmässä joka maanantai ja siitä on ollut etenkin itselle suunnaton apu ja olen oivaltanut ja oppinut niin paljon, mutta kotona treenaaminen on ollut vähäistä. 

      Ulkona ei enää ole kylmyyden ja pimeyden takia kiva treenata ja sisällä jaloissa pyörii aina pentu eikä tilakaan riitä treenaamaan niitä asioita, jotka erityisesti vaatisivat harjoittelua. Alakerrassa on mukava hiljainen huone treenaamiseen, minne pentukaan ei pääse, mutta siinä puolesaan esteenä on isän toive pitää alakerta koiravapaana..

No siispä mietin, että mikä motivoisi minua treenaamaan ahkerammin? Etsi kisat tietyn ajan päähän ja ilmottaudu niihin. Jännitys, paras motivaattori! Muutenhan tämä sokeasti kisoihin syöksyminen ei ollenkaan toimisi, mutta Isla on lähes valmis ja kuukaudessa ehtii tehdä paljon. Ja sitäpaitsi kisoissahan sitä myös oppii. Olen kolmissa kisoissa vasta käynyt ja jo niiden jälkeen tuntuu, että tiedän nyt paljon enemmän kuin mitä tiesin ensimmäisissä. 

      Nyt vähän vain pipoa löysemmälle ja tavoitteet maanläheisemmiksi. Perfektionisti luonteeni ei ole vielä sitä sisäistänyt, että sellaista asiaa ei koirien kanssa tehdessä olekaan kuin täydellisyys. :D

Treeneissä kuun vika kerta on aina kisatreeniä ja tältä näytti meidän tämänpäiväinen työskentely avoimen luokan radalla:

Hau, hau ja hau! Haukkuminen saisi vähentyä ja niin myöskin ennakointi. Isla helposti alkaa luulemaan tietävänsä mitä pitää tehdä jo ennen käskyä. Tähän tietysti auttaisi se, että osaisin itse ajoittaa käskyt oikein ja olisin tooodella tarkka, mihin missäkin liikkeessä kädellä näytän. Samaten pientä hiomista tarvitaan eri asentoihin, ettei vinouksista tulisi turhia miinuksia.

      Meillä alkaa kuitenkin olemaan mukava yhdessätekemisen fiilis. Katse pysyy siellä missä pitääkin ja koira on selkeästi messissä. Islan kanssa on mukava työskennellä ja jää aina hyvä fiilis kaikista niistä onnistumisista mitä tulee. :)

Pisteet treeneistä 91/100, joka kelpaisi paremmin kuin hyvin myös kisoista..! -5 haukkumisesta, -3 uusimisesta ja -1 vinoudesta. Tässä vielä ratapohja:

Saiga 10 viikkoa

Viikko on taas vierähtänyt eteenpäin ja paljon on tapahtunut! Saigalla vaan vauhti kasvaa ja nyt Islakin on jo hyväksynyt, että tämä karvamato on kai tullut jäädäkseen, joten parempi ottaa siitä ilo irti. Isla osaa leikkiä tosi nätisti, mutta samaa ei voi sanoa Saigasta. Ei mitään järkeä vielä sen touhuissa ja hyvä kun ei seinää päin juokse. :D

      Vauhtisesta luonteestaan huolimatta Saiga osaa jo tosi kiltisti istuen odottaa ruokaansa ja syö vasta luvan saatua. Ruuan vaihdoin nyt Acana pentunappulaan kasvattajalta saadun ruuan loputtua. Toivotaan, että tämä sopisi!

n. 25cm, n. 3,02kg

(Niin huono valo kaikkialla, että kuvan laatu on tätä....)

Saiga on mukavan ulospäinsuuntautunut ja kaikki ihmiset tervehditään aina häntä vispaten. Ulkoilukin sujuu tosi hyvin ja rohkealla asenteella. Luulempa että kohta pitää alkaa jo vähän hillitsemään tuota vauhtia hihnassa. Myöskin kaikkien ihmisten tervehtiminen ei olisi suotavaa. Olen tosi iloinen, ettei Saiga ole kuitenkaan autoista ollenkaan kiinnostunut ja se pysyy (vielä.. :D) hyvin vapaanakin.

Ei olla vielä pahemmin mitään tiettyä treenattu, mutta istuminen sujuu hyvin ja tosiaan ruokaa osaa jo kiltisti odottaa ilman erillistä käskyä. Eniten olen keskittynyt tuohon yksin jäämiseen ja tuntuu, että mennään jo parempaan suuntaan!

Saiga 9 viikkoa

Saiga on nyt 9 viikkoinen ja on ollut täällä nyt neljä päivää. Maanantaina tuli ikää tasan 2 kuukautta. Mittasin ja punnitsin Saigan tänään ja korkeus oli n. 24cm ja painoa n. 2,6kg. En osaa itse yhtään arvioida, minkä kokoinen koira tulossa, mutta itse toki toivoisin mielummin vähän isoa kuin pientä, koska Islakin on niin iso.

      Kotiutuminen on sujunut hyvin ja täällä uskalletaan vetää jo sellaista rallia että oksat pois! Ollaan käyty myös vähän katselemassa maailmaa ja monet tutut ovat käyneet täällä Saigaa katsomassa. Isla ei vieläkään ole ottanut pahemmin kontaktia, mutta Saiga onneksi antaa sen olla rauhassa. Mitä nyt joskus toiveikkaana yrittää kokeilla, jos maitoa heruisi.. :D

Saiga 2kk

Käytiin esimerkiksi Sportti Hurtan 2v syntymäpäivillä ja Saiga paineli sisään kuin omistaisi koko paikan. Ei pelottanut yhtään ja meni uima-altaallekin ihan itse. Olisi luultavasti hypännytkin sinne, jos ei olisi ollut hihnassa. Mielenkiinnolla sitten katseli, kun Isla, Ruffe ja Leevi ui.

Käytiin myös Itiksessä hakemassa pentuaitaus ja ei edes ruuhkainen kauppakeskus hetkauttanut pientä pentua. Niin rohkea tapaus!

Ainut "ongelma" on ollut yksin jääminen. En voi hetkeksikään jättää yksin aitaukseen ilman, että kiljuminen alkaa. Toivon, että tämäkin loppuu ajan kanssa, kun tajuaa ettei huutamalla mitään saavuta. :) Yöt on nyt sujunut jo paremmin.

Perheenlisäystä!

Toinen koira on pyörinyt mielessä jo jonkun aikaa ja olen miettinyt asian hyviä ja huonoja puolia paljon. Syyskuussa sitten syntyi pentue, mikä herätti kiinnostuksen heti, tai olin oikeastaan jo astutuksen jälkeen kiinnostunut. Asun vielä vanhempieni luona, joten en uskonut saavani lupaa toisen koiran hankkimiseen vielä täällä asuessani, mutta otin asian kuitenkin puheeksi. En saanut lupaa hankintaan, mutta sain luvan kysellä pennuista ja ne olivatkin sillä hetkellä jo käytännössä varattuja.

n. 6vko

Käytiin kuitenkin Gabin kanssa katsomassa pentuja Elinan luona niiden ollessa noin 6 viikkoisia. Olivat todella reippaan oloisia sheltinalkuja! Vierailun jälkeen hyväksyin sen, että en tuosta pentueesta tule koiraa nyt saamaan, mutta toisin kävi. Peruutuksen vuoksi yksi pentu vapautuikin ja se valittiin minulle. Tänään tämä ihanuus saapui tänne! Viralliselta nimeltään Taikapennin Casablanca ja kutsumanimeksi tuli Saiga.

Kotimatka sujui hyvin ja Saiga istui ja makoili sylissä ulisematta. Vähän tuli kyllä pahoinvointia autossa. Kotona talo tutkittiin rohkeasti ja tarkasti eikä uudet koiratkaan jännittänyt. Isla jätti Saigan täysin huomioimatta, mutta Elvis suhtautui positiivisen kiinnostuneesti. Illalla täällä kävi myös Pekka ja Saara Soran ja Novan kanssa eikä Saiga ollut ihmisistä eikä koiristakaan moksiskaan. Novan kanssa olisi halunnut jo leikkiäkkin.

Innolla odotan, mitä tulevaisuus tuo meille tullessaan! ♥